Pour la justice

”BBC SHUNNED ME FOR DENYING CLIMATE CHANGE”

Wednesday November 5, 2008

FOR YEARS David Bellamy was one of the best known faces on TV.

A respected botanist and the author of 35 books, he had presented around 400 programmes over the years and was appreciated by audiences for his boundless enthusiasm.

His crime? Bellamy says he doesn’t believe in man-made global warming.

Here he reveals why – and the price he has paid for not toeing the orthodox line on climate change.

CLANGER: Bellamy says Al Gore has ’no proof’ that millions will die due to global warming

”When I first stuck my head above the parapet to say I didn’t believe what we were being told about global warming I had no idea what the consequences would be.

I am a scientist and I have to ­follow the directions of science but when I see that the truth is being covered up I have to voice my ­opinions.

According to official data, in every year since 1998 world temperatures have been getting colder, and in 2002 Arctic ice actually increased. Why, then, do we not hear about that?

The sad fact is that since I said I didn’t believe human beings caused global warming I’ve not been allowed to make a TV programme.

My absence has been noticed, because wherever I go I meet people who say: “I grew up with you on the television, where are you now?”

It was in 1996 that I criticised wind farms while appearing on Blue Peter and I also had an article published in which I described global warming as poppycock.

The truth is, I didn’t think wind farms were an effective means of alternative energy so I said so. Back then, at the BBC you had to toe the line and I wasn’t doing that.

At that point I was still making loads of television programmes and I was enjoying it greatly. Then I suddenly found I was sending in ideas for TV shows and they weren’t getting taken up. I’ve asked around about why I’ve been ignored but I found that people didn’t get back to me.

CAMPAIGNER: Bellamy says we must stop destroying tropical rainforests

At the beginning of this year there was a BBC show with four experts saying: “This is going to be the end of all the ice in the Arctic,” and hypothesising that it was going to be the hottest summer ever. Was it hell! It was very cold and very wet and now we’ve seen evidence that the glaciers in Alaska have started growing rapidly – and they’ve not grown for a long time.

I’ve seen evidence, which I believe, that says there has not been a rise in global temperature since 1998, despite the increase in carbon dioxide being pumped into the atmosphere. This makes me think the global warmers are telling lies – carbon dioxide is not the driver.

The idiot fringe have accused me of being like a Holocaust denier, which is ludicrous. Climate change is all about cycles, it’s a natural thing and has always happened. When the Romans lived in Britain they were growing very good red grapes and making wine on the borders of Scotland. It was evidently a lot warmer.

If you were sitting next to me 10,000 years ago we’d be under ice. So thank God for global warming for ending that ice age; we wouldn’t be here otherwise.

People such as former American Vice-President Al Gore say that millions of us will die because of global warming – which I think is a pretty stupid thing to say if you’ve got no proof.

And my opinion is that there is absolutely no proof that carbon dioxide is anything to do with any impending catastrophe. The ­science has, quite simply, gone awry. In fact, it’s not even science any more, it’s anti-science.

There’s no proof, it’s just projections and if you look at the models people such as Gore use, you can see they cherry pick the ones that support their beliefs.

To date, the way the so-called Greens and the BBC, the Royal Society and even our political parties have handled this smacks of McCarthyism at its worst.

Global warming is part of a natural cycle and there’s nothing we can actually do to stop these cycles. The world is now facing spending a vast amount of money in tax to try to solve a problem that doesn’t actually exist.

And how were we convinced that this problem exists, even though all the evidence from measurements goes against the fact? God knows. Yes, the lakes in Africa are drying up. But that’s not global warming. They’re drying up for the very ­simple reason that most of them have dams around them.

So the water that used to be used by local people is now used in the production of cut flowers and veget­ables for the supermarkets of Europe.

One of Al Gore’s biggest clangers was saying that the Aral Sea in Uzbekistan was drying up because of global warming. Well, everyone knows, because it was all over the news 20 years ago, that the Russians were growing cotton there at the time and that for every ton of cotton you produce you use a vast amount of water.

The thing that annoys me most is that there are genuine environmental problems that desperately require attention. I’m still an environmentalist, I’m still a Green and I’m still campaigning to stop the destruction of the biodiversity of the world. But money will be wasted on trying to solve this global warming “problem” that I would much rather was used for looking after the people of the world.

Mother nature will balance things out but not if we interfere by destroying rainforests and overfishing the seas.
That is where the real environmental catastrophe could occur.

INTERVIEW BY HELEN DOWD

Eduskunta siirtyy evakkoon Kauhajoelle. Kello 07:30 NL aloittaa ilmapommitukset Suursaaren kyliä vastaan. Suomalaiset vetäytyvät saaresta illalla. (NL ei havaitse vetäytymistä vaan jatkaa saaren pommittamista 3.12 saakka, jolloin 1.500 miehen vahvuinen osasto nousee maihin. Moskovan radion mukaan sotilaat kohtasivat ankaraa vastarintaa mutta kärsivät vain vähäisiä tappioita.)
Venäläiset pommikoneet pommittavat jälleen mm. Helsinkiä, Lahtea, Kirkkonummea, Loviisaa, Kotkaa, Viipuria ja Haminaa. Helsingissä ilmatorjunta ampuu alas kaksi pommikonetta. Kannaksella suomalaiset hävittäjät joutuvat ilmataisteluihin, joiden aikana suomalaiset ampuvat alas 10 vihollisen pommikonetta.

NL:n risteilijä Kirov ja kaksi hävittäjää käyvät lyhyen tulitaistelun Hangon edustalla sijaitsevan Russärön linnakkeen kanssa, jonka jälkeen alukset vetäytyvät etelään päin. Kirov saa todennäköisesti vähäisiä vaurioita yhteenotossa.
Karjalan Kannaksella suojajoukot vetäytyvät ensimmäiseen viivytysasemaan.
Laatokan Karjalassa Salmin suunnassa vetäydytään Tulemajoelle. Käsnäselän suunnassa luovutaan Pensaanjoen asemista.

Uudenkirkon ryhmän alueella NL:n joukot murtavat JP 1:n pohjoisen siiven, joka sijaitsee Puhtulassa. Tämän seurauksena pataljoona vetäytyy iltaan mennessä viivytysasemaan Vemmeljoelle, joka on jo Er.P 3:n miehittämä. Iltapäivällä Uudenkirkon ryhmälle vahvistukseksi alistetaan PPP5.

Muolaan ryhmän alueella Er.P 4 vetäytyy asemistaan Siiranmäeltä puolilta päivin ylivoimaisen vihollisen pakottamana. Er.P 4 vetäytyy Ahijärven viivytysasemaan. Tämän seurauksena NL:n 43.D:lle avautuu reitti Vuottaalta Pulkkisten kautta Punnusjärven eteläpäähän. Kuitenkaan 43.D. ei käytä tilaisuutta hyödykseen vaan keskittää päävoimien etenemissuunnan lounaaseen kohti Kivennapaa.
JP 3 luopuu asemistaan Lintulassa aamupäivällä yritettyään pysäyttää vihollisen etenemisen ilman tykistötukea. Pataljoona siirtyy viivytysasemaan Ahijärven – Kotselänjärven välille.

Lipolan ryhmä torjuu tykistön tukemana useita vihollishyökkäyksiä. Puolelta päivin JP 2 joutuu irtautumaan Lipolasta, josta se vetäytyy viivytyslinjalla olevan Er.P 2:n läpi Pasurinkankaalle reserviksi. Eteläpuolella Pulkkisissa oleva oleva Er.P 5 irtautuu illalla asemistaan siirtyen Nikkolaan.

Suomen 11. DE:lle selviää illalla uhka, mikä on syntynyt Vuottaan – Punnusjärven suuntaan. Aikaisemmin Muolaan ryhmän komentajalle alistetut I/JR 32 ja Kev.Os.11, jotka oli määrätty vastahyökkäykseen Ahijärven suuntaan, käännytettiin Kyllästilään. Nämä yksiköt miehittivät Kyllästilän kylän yöllä tukkien repeämän Muolaan ja Lipolan ryhmien välillä. Lisäksi Lipolan ryhmää vahvistetaan E/JR 32:lla, III P:lla ja kahdella patterilla. Nämä yksiköt sijoitetaan Valkjärvelle.

Raudun ryhmän alueella NL:n voimakkaimmat hyökkäykset kohdistuvat vahvennetun JP 4:n asemia vastaan Liippualla, pakottaen täällä olleen 6.RajaK:n luopumaan asemistaan iltapäivällä. Samaan aikaan Er.P 6:n puolustus murtuu Palkealassa. Tämän seurauksena Raudun ryhmän ensimmäisen portaan joukot vedetään toiseen viivytyslinjaan Porkun – Orjansaaren tasolle iltaan mennessä.

NL:n 168. D jatkaa etenemistään saaden iltapäivän aikana kosketuksen Er.P 8:n pääosiin Miinalanjoella. 168.D ylittää joen Pebrun kylässä n. klo 13.00 täten pakottaen Er.P 8:n luopumaan viivytyslinjastaan illalla. Er.P 8 vetäytyy Tulemajoki -linjalle, minne saapuu myös I/JR 37.

Käsnäselän suunnassa linjalla Käsnäselkä – Pensaanjoki asemissa oleva Er.P 9 joutuu NL:n saarrostushyökkäyksen kohteeksi tien pohjoispuolitse, jonka seurauksena pataljoona joutuu vetäytymään asemistaan ryhmittyen Uuksunjoen linjalle yhdessä I/JR 39:n kanssa.

Suojärven alueella Os. Majewski, johon kuuluu Esk./Kev.Os.12 ja 5./JR 34, pysäyttää NL:n joukkojen etemisen Artahuuhdassa.

Verkkolammella 6./JR 34 pidättelee NL:n 56.D:n aktiivisesti hyökkääviä joukkoja vuorokauden ajan. Iltapäivällä suoraan idästä kohti Isoa Pyhäjärveä ja Suvilahtea etenevä neuvostopataljoona kohtaa iltapäivällä Ison Pyhäjärven pohjoispäähän ryhmittyneen III/JR 34:n mihin se myös pysähtyy. 1. päivän yönä III/JR 34 saa kosketuksen myös NL:n 139.D:n JR 718 osiin, jotka lähestyvät pohjoisesta Suojärven itärantaa kulkevan tien suuntaisesti. II/JR 34 torjuu NL:n joukkojen hyökkäykset Verkkolammella ja idän suunnasta Ison Pyhäjärven yli.
I/JR 36 siirtyy puolustusasemaan Kokonniemeen Ison Pyhäjärven länsirannalle. Kev.Os. 12 sitoutuu taisteluihin kokonaisuudessaan.

139.D:n joukot saapuvat aamulla Varpakylän itäpuolella olevan Er.P 10:n viivytyslinjan eteen, minne pataljoona oli aikaisemmin vetäytynyt Jehkilän suunnasta. Täten Suojärven itärantaa noudattava tie on joutunut kokonaisuudessaan 139.D:n hallintaan.
Er.P 10 torjuu aamupäivän aikana neuvostojoukkojen hyökkäykset. Vihollisen hyökättyä linjan eteläpuolelle jäitä pitkin, pataljoona luopuu Varpakylästä siirtyen iltapäivällä Karastinlammen asemaan. Asemastaan pataljoona poistuu jo illalla.

Er.P 11:n yksi joukkue joutuu vetäytymään Varpajärven asemastaan vetäytyen Kuolismaahan. Vetäytymisen aikana poltetaan tyhjentyneet erämaatalot ja -kylät. Salmijärvellä oleva kenttävartio siirtyy Kuuttivaaraan. 1. päivän iltaan mennessä neuvostojoukot ovat edenneet 10-15 km, saavuttaen linjan Hullari – Ala-Vuottojärvi – Varpajärvi. Varpajärvellä käydyn taistelun jälkeen vihollisen päävoimat ryhmittyvät uudelleen ja täten suomalaiset menettävät kosketuksen viholliseen.

Asemissa oleville Er.P 13:lle ja Er.P 12:lle saapuu P-KRE:stä käsky lähteä hyökkäykseen klo 06.00. Tavoitteeksi annetaan valtakunnanraja(Kivivaara), mistä tulee jatkaa Tuulivaaran suuntaan. Er.P 13, joka on ryhmittynyt leveälle alueelle, pääsee käynnistämään hyökkäyksen kuitenkin vasta klo 14.00. Kärkikomppania saa kosketuksen Kivivaaran suunnasta etenevän NL:n JR 529 kärjen kanssa n. klo 15.00 lähellä Hattuselkosen tienhaaraa. NL:n joukot hallitsevat kyseistä aluetta tuliylivoimansa avulla. Er.P 13 komentaja suuntaa etenemisen tien suuntaiseksi. Tien pohjoispuolella etenevä täydennyspataljoonan komppania eksyy pimeässä ja hajoaa. Eteläpuolelta hyökännyt komppania joutuu neuvostojoukkojen yllättämäksi. Takana edennyt kuormasto joutuu pakokauhun valtaan ja pakenee luultuaan venäläispanssarien päässeen läpi. Tässä tilanteessa P-KRE keskyttää hyökkäyksen  ja määrää Er.P 13:n kokoontumaan reserviksi Nurmijärvelle. Er.P 12 saa määräyksen ryhmittyä puolustukseen Änäkäisen asemaan.

Inarin suunnalla P-KR:n Kivivaaran suuntautuvaan hyökkäykseen liittyen 2./IT/P-KR:llä vahvistettu Os. Seitamo saa hyökkäyskäskyn, jossa kohteeksi annetaan valtakunnanraja. Eteneminen alkaa klo 06.00. Taistellen osasto pääsee Kuotiinlampien tasalle, mihin eteneminen hämärän tullen pysähtyy. Osasto vetäytyy seuraavana yönä Palkinjärvelle.

Saunajärvellä oleva Er.P 14:n (-2.K) käynnistää hyökkäyksen klo 12.00. 3:n komppanian sulkiessa tien suunnan Saunajärven kannaksella, ainoastaan 1./Er.P 14 hyökkää. Edettyään Losolle saakka komppania joutuu taisteluun neuvostopataljoonan kanssa. Komppania joutuu taistelun jälkeen palaamaan lähtöasemiinsa. 1.-2. päivän välisenä yönä P-SRE muodostaa ryhmä Ilomäen, johon kuuluvat kaikki Kuhmon pitäjän alueella taistelevat joukot. Er.P 14 määrätään pitämään Saunajärven asemat. Lisäksi aletaan keräämään lisävoimia Repolaan tehtävää hyökkäystä varten.

Kiekinkosken tietä pitkin kohti Kuhmoa etenee NL:n 54.D:n vahvistuskomppania (4./JR 18) saavuttaen Hukkajärven

Suomussalmen alueella Keträän vetäytynyt Rajavartio-osasto pysyy aloillaan.

Raatteessa Puraksenjoen asemissa on 2./Er.P 15. Pataljoonan komentaja saa käskyn lyödä aamulla Parvavaaraan edenneet neuvostojoukot. Hyökkäys pääsee alkamaan vasta iltapäivällä. Sitä ennen on Puraksenjoen asemassa torjuttu viholliskomppanian väkivaltainen tiedustelu. Kyseinen taistelu kestää 2 tuntia. Kahdesta Er.P 15:n komppaniasta kasattu kolmen joukkueen vahvuinen osasto lähtee liikkeelle illan hämärtyessä. Osasto lähtee kiertämään maastoitse kohti Parvavaaraa. Hyökkäys keskeytyy kuitenkin ennen kosketuksen saamista pimeyden ja huonon kelin vuoksi. P-SRE määrää pataljoonan puolustusasemiin ja aloittaa toimenpiteet lisävoimien saamiseksi uutta hyökkäystä varten.

Kuusamon alueella NL:n rajavartio-osastot hyökkäävät Pistojoen, Kenttijärven, Siikajärven ja Mäntyniemen vartioille vallaten ne ja tuhoten kaluston.

Sallan alueella suoritetaan molemmin puolin tiedusteluretkiä.

Petsamon alueella JR 242 pääsee asemiinsa Parkkinaan aamupäivällä. JR 95 vastaavasti suunnistaa heikosti ja harhailee erämaassa väsyneenä. Viholliseen ei kosketusta.

Olikin arvattavissa, että Pohjoismaiden suurilevikkisin sanomalehti käyttää Talvisodan alkamisen 70-vuotismuistopäivää Eljas Erkon maineen ’puhdistamiseksi’. Pohjoismaiden suurilevikkisin sanomalehti pesee niin ’valkoiseksi’, ettei sen valkoisemmaksi tule. Asialle on pantu maisterit. (Yksi on Kauniaisista. Toisen kotipaikka on jäänyt määrittelemättä.) Kauniaisten maisteri antaa ymmärtää, että Eljas Erkko ”pelasti Suomen Baltian maiden kohtalolta”. Eljas Erkosta Kauniaisten maisteri käyttää ’appositiota’ ”Talvisodan aikainen ulkoministeri”. Tämä on ’mielenkiintoista’. Historiallinen totuushan on, että Eljas Erkko toimi Cajanderin kolmannessa hallituksessa ulkoministerinä vajaan vuoden eli toimikauden 12.12.1938 - 1.12.1939. Cajanderin III hallitus sai ’kenkää’ 1.12.1939. Samana päivänä nimitettiin virkaansa Rytin ensimmäinen hallitus (1.12.1939 - 27.3.1940), joka siis toimi koko talvisodan ajan talvisodan ensimmäistä päivää lukuun ottamatta. Rytin I hallituksen ulkoministerinä toimi koko kauden Väinö Tanner.

Onkin harhaanjohtavaa väittää Eljas Erkkoa ’Talvisodan aikaiseksi ulkoministeriksi’. Hän oli pikemminkin Talvisotaan johtaneen politiikan keskeisiä hahmoja ja Talvisodan aloituspäivän ulkoministeri. Toiset joutuivat niittämään myrskyn kylvön. Tästä asiasta meillä on Mannerheimin väärentämätön todistus. Myös Paasikivi näyttää olleen - tässä asiassa - Mannerheimin linjalla.

Toinen Pohjoismaiden suurilevikkisimmän päivälehden käyttämä maisteri väittää, ettei talvisodalle ollut vaihtoehtoa. Tämäkin väite on outo ja se on ollut jo pitkään monen tutkijan kyseenalaistama. Tottakai vaihtoehtoja oli. Kysymys on vain siitä, mikä vaihtoehto oli vähiten huono. Tässä yhteydessä on varsin kiinnostava itsensä Mannerheimin toteamus: ”(…) Suomella olisi ollut suuret mahdollisuudet välttyä talvisodalta, jos maan puolustuslaitos olisi ollut kunnossa” (G. Mannerheim: Muistelmat. Toinen osa. Helsinki 1952, s. 508 ja 510).

Mainittu toinen maisteri väittää myös, että Suomen kohtalo oli ratkaistu jo Molotov-Ribbentrop -sopimuksella elokuussa 1939. Tästäkin seikasta lienee tutkijoiden kesken erilaisia tulkintoja. Täsä yhteydessä on aiheellista viitata vain yhteen, suhteellisen tuoreeseen hypoteesiin, joka perustuu indisioille yhtäältä Britannian ja Ranskan sekä toisaalta Neuvostoliiton välisestä ’sotasopimuksesta’ niin ikään vuodelta 1939.
Väitetään, että Mannerheim olisi jo varhain saanut tiedon viimeksi mainitusta ’välipuheesta’, jossa pikkuvaltiot, mukaan lukien Suomi, oli tarkoitus kylmästi ja kyynisesti uhrata suuren saaliin toivossa. Tuo saalis oli tietysti Hitlerin Saksa, jonka Churchill tahtoi lopullisesti murskata. (Tässä skenaariossa länsi oli valmis uhraamaan muun ohella Suomen, jotta se turvaisi lännen ja NL:n yhteiset hyökkäysponnistelut Saksaa vastaan.) Hypoteesi näyttää äkkiseltään hurjanlaiselta, mutta itse asiassa vasta se tekee monet toisen mailmansodan erikoiset käänteet ymmärrättäviksi. Eräät tutkijat katsovatkin olevan mahdollista, että toisen maailmasodan historia tullaan vielä kirjoittamaan eräiltä olennaisilta osin - perustellusti - uudelleen.
*
Paasikivi kutsui ”talvisotaa”  ”Erkon sodaksi”.
*
”Talvisodan sotilaallinen selkkaus olisi voitu helposti välttää. Suostumalla venäläisten aluevaatimuksiin 1939.”
(Paavo Haavikko: Kansakunnan linja: kommentteja erään tuntemattoman kansan tuntemattoman historiaan 1904-1975. Otava. Keuruu 1977)
*
Mannerheimin mielipiteet eivät saavuttaneet ymmärtämystä valtiojohdossa (Erkko, Cajander, Kallio). Siitä huolimatta, kun ”talvisota” alkoi, apuun huudettiin Mannerheim, mies, jonka mielipiteet eivät saavuttaneet valtiojohdossa ymmärtämystä. Sotapäälliköksi Mannerheim kelpasi, mutta hänen mielipiteilleen ei annettu arvoa silloin, kun sota olisi vielä ollut vältettävissä.
*
Talvisodasta: ”se on ihan hyvä pohdinnan aihe, olisiko Suomi voinut välttää talvisodan paremmalla ulkopolitiikalla. Juhani Suomi pohti tätä väitöskirjassaan ’Talvisodan tausta’ 1973 ja tuli siihen tulokseen, että Suomi [maa, ei tutkija itse] kantaa osavastuunsa sodan syttymisessä” (Markku Jokisipilä)
*
Mannerheim: ”5. maaliskuuta 1939 ulkoasiainkomissaari Litvinov teki Suomen Moskovan lähettilään ministeri Yrjö-Koskisen kautta aloitteen uusiin neuvotteluihin. Tällä kertaa Neuvostoliitto vaati saada vuokrata 30 vuodeksi Suomenlahden saaret Suursaaren, Lavansaaren, Seiskarin ja molemmat Tytärsaaret. (…)
8. maaliskuuta annetussa vastauksessaan Suomen hallitus selitti että se ei voinut keskustella saarien luovuttamisesta vieraalle vallalle, (…). Ulkoasiainkomissaari tuntui odottaneen sellaista vastausta ja ehdotti suoralta kädeltä, että Suomi saisi korvaukseksi alueen Itä-Karjalasta Laatokan pohjoispuolelta. Tämä ehdotus torjuttiin 13. maaliskuuta. (…)
Enempiä keskusteluja varten neuvostohallitus oli lähettänyt Helsinkiin Rooman-suurlähettiläänsä Steinin, (…) ja tämä oli jo 11. maaliskuuta ottanut yhteyden ulkoministeri Erkkoon.  Entisin perusteluin Stein väitti, että Pietarin turvallisuus Suomenlahdelta tapahtuvan hyökkäyksen sattuessa riippui kyseisten saarien antamisesta Neuvostoliiton käytettäväksi ja suositteli vuokrasopimusta parhaana ratkaisuna. (…) Neuvostohallitus oli myös valmis vaihtamaan saaret itärajamme viereiseen 183 neliökilometriä laajaan alueeseen. (…) Suomen hallitus pysyi kuitenkin torjuvalla kannallaan.
Minun mielipiteeni oli, että meidän ehdottomasti pitäisi tavalla tai toisella osoittaa venäläisille myöntyväisyyttä, jos siten saataisiin suhteitamme mahtavaan naapuriimme parannetuiksi. Keskustelin Steinin ehdotuksesta ulkoministeri Erkon kanssa, mutta en onnistunut taivuttamaan häntä. Kävin myös tasavallan presidentin ja pääministeri Cajanderin luona henkilökohtaisesti esittämässä näkökohtiani. Huomautin, että saarista ei ollut maallemme mitään hyötyä ja että kun ne oli neutralisoitu, meidän ei ollut mahdollista puolustaa niitä. Suomen arvonanto ei käsittääkseni myöskään joutuisi kärsimään, jos suostuisimme vaihtoon. Venäläisille sitä vastoin näilläsaarillmme, jotka sulkivat pääsyn heidän Laukaanlahden meritukikohtaansa, oli todellsita merkitystä, ja siksi meidän tulisi koettaa hyötyä niistä harvoista valteista, mitä meillä oli hallussamme. Mielipiteeni eivät saavuttaneet mitään ymmärtämystä.
(…)
Varotin vakavasti antamasta suurlähettiläs Steinin matkustaa tyhjin käsin. Niin kuitenkin kävi - 6. huhtikuuta hän lähti Helsingistä saamatta asiaansa toimitetuksi. Eduskunta jätettiin tietämättömäksi Steininkin käynnin tarkoituksesta. Ei voi kyllin valittaa tätä lyhytnäköistä pimitystä.
(…)
Suomen valtion johto oli jättänyt ottamatta varteen eräitä erittäin kiitollisia tilaisuuksia ja siten menettänyt mahdollisuutensa.” (G. Mannerheim: Muistelmat. Toinen osa. Suomentanut Lauri Hakulinen avustajina Matti Sadeniemi ja Eino Nivanka. Otava. Helsinki 1952.)
*
Talvisodan (30.11.1939 – 13.3.1940) tulos: Suomalaisten tappiot talvisodassa olivat 26.662 sotatoimissa menehtynyttä ja noin 1 000 siviiliä.
Sodan seurauksena Suomi menetti Sallan, Karjalan, Suomenlahden ulkosaaret ja Kalastajasaarennon länsiosan. Kaiken kaikkiaan luovutetut alueet olivat 12 prosenttia Suomen pinta-alasta. Suomi joutui myös vuokraamaan Neuvostoliitolle Hangon sotilastukikohdaksi. Kotinsa menetti noin 430.000 suomalaista eli noin 12 prosenttia koko väestöstä.
Sotatoimissa menehtyi siis 26.662 suomalaista. Heiltä ei ollut kysytty ennen ”talvisotaa”, halusivatko he elää vai kuolla. Heille ei ollut kerrottu Mannerheimin mielipiteistä. Suomen valtion johto ei osoittanut ymmärtämystä Mannerheimin mielipiteille. Suomen valtion johto päätti toisin. Tuohon johtoon kuuluivat muun ohella ulkoministeri Erkko, pääministeri Cajander ja presidentti Kallio.
*
Ulkoministeri Erkko sai elää pitkän elämän. Hän kuoli vasta 20.2.1965. - Jatkosodan alkuvaiheissa Erkko toimi Kotijoukkojen esikunnan sotavankitoimiston päällikkönä kesään 1942 asti. Toimistaan tässä tehtävässä Erkko sai syytteen sotaylioikeudessa vuonna 1946, mutta syyte hylättiin.- Sotien jälkeen Erkko keskittyi liike-elämään, ja toimi Sanoma Osakeyhtiön toimitusjohtajan ja hallituksen puheenjohtajan tehtävien lisäksi lukuisten muiden yritysten ja järjestöjen, kuten Kansallis-Osake-Pankin, Suomalais-Amerikkalaisen yhdistyksen, Rautatiekirjakaupan, Suomen Tietotoimiston ja Suomen IBM:n, hallituksissa ja hallintoneuvostoissa. - Eljas Erkko sai ministerin arvonimen vuonna 1957.
*
J.K. Vielä hiukan siitä edellä mainitusta ’hypoteesistä’. (Erikoista on, että vaikka maa tuntuu olevan pullollaan toisen maailmansodan tuntijoita, jäljempänä esiteltävä ’aihepiiri’ ei näytä saaneen juurikaan tutkijoiden kiinnostusta osakseen. Olisiko aihe liian ’arka’ - yhä vielä?)

Väite Mannerheimin ’näkemyksestä’ länsivaltojen toimista Talvisodan osalta:

”Marraskuun 12. päivän aamuvarhaisesta 1939 alkaen, kun sain miehitetystä Viron Narvasta venäläisystävieni lähettämän kirjepostin, jossa he ilmoittivat, että Stalinin ja Churchillin välillä oli 15. lokakuuta 1939 solmittu yhteistyösopimus Neuvostoliiton, Englannin ja Ranskan kesken Saksan nujertamiseksi mm. hyökkäämällä Skandinavian suunnasta, en voinut uskoa oikeastaan mihinkään, siksi järkyttävältä tuntui silloin saamani ilmoitus” (E. Hautamäki: Suomi myrskyn silmässä).  ”Suomen käymä talvisota oli  kolmivaltaliittouman  (Englanti, Ranska, Neuvostoliitto) operaatio, joka  liittyi Churchilliin ja Stalinin salaiseen sotasopimukseen 15.10.1939. Sopimuksen mukaisesti Saksaa vastaan tehtävää hyökkäystä varten muodostettaisiin neljä saarostettavaa rintamaa: (…)” (ibid.).
¤
”Historien måste alltid revideras”

”Var den allierade hjälpen till Finland 1939 bara en infam bluff för att kunna ockupera Norge, Sverige och sedan låta Sovjetunionen ta Finland och Baltikum för att på det sättet öppna en andra front mot Tyskland norrifrån? Svaret på den frågan blir uppseendeväckande nog jakande i den finske majoren Erkki Hautamäkis i svensk översättning nyutgivna bok Finland i stormens öga: Marskalk C G E Mannerheims hemliga Pärm S-32 från åren 1932-1945: Del 1: 1932-1940. (…) Författaren har haft tillgång till marskalken av Finland C.. G. E. Mannerheims specialagent Vilho Tahvanainens personliga minnen och arkiv samt till flera nyöppnade utländska arkiv. Hautamäki menar att Sovjet den 15 oktober 1939 slöt en överenskommelse med västmakterna, undertecknad av Churchill. De senare godtog en rysk ockupation av Finland och Baltikum och planerade för egen del ockupation av Danmark, Norge och Sverige. Den expeditionsstyrka som utlovades till Finland under vinterkriget av västmakterna var endast ett cyniskt svepskäl för att underlätta ockupationen av Norge och Sverige och besätta de svenska malmfälten. Den tyska landstigning i Norge förekom som bekant med endast en hårsmån dessa invasionsplaner.

I förordet framför professor Kent Zetterberg vid Försvarshögskolan en förhoppning om att boken skall stimulera till vidare arkivforskning. Sovjets sammanbrott har givit nya möjligheter att få fram ytterligare relevant arkivmaterial. Men i väst finns ännu efter 60 år hemligstämplade arkiv. Varför?

Historien måste alltid revideras. Det sker också världen över. Men det finns områden där historierevision inte ses med blida ögon. På vissa av dessa har den nutida polemiken gått så långt att termen historierevision göres liktydig med historieförfalskning. Allt efter Tysklands ockupation av Danmark och Norge 1940 var den populära bilden i Sverige en aggressiv stormakt som hänsynslöst överföll tvenne fredsälskande folk. För historiskt välorienterade är det naturligtvis inte någon nyhet att den tyska aktionen mot Norge, och därmed också — av militärstrategiska skäl — mot Danmark, hade framdrivits av de fransk-brittiska angreppsplanerna. Men det som är nytt och utomordentligt sensationellt är de västallierades spel under täcket med Stalins Sovjet. När man tar del av Hautamäkis forskningsresultat kan man inte undgå att ställa en fråga av närmast existentiell art. Vilken verklighetsbeskrivning får störst betydelse för opinionsbildningen och därmed de inblandade ländernas politiska ställningstaganden? Blir det den beskrivning som vi nu vet att det finns goda grunder att ifrågasätta, eller blir det en mer realistisk? Den dystra sanningen är, att det viktigare för eftervärlden blir den av makthavarna utkolporterade versionen. Det är den som beskriver det politiskt-psykologiska klimatet och därmed också blir avgörande för politiskt handlande. Mot den bakgrunden hälsar vi med stor tillfredsställelse ett sådant verk som Finland i stormens öga.”
¤
After a talk with Churchill, Joseph Kennedy, American ambassador to Britain, noted: ”Every hour will be spent by the British in trying to figure out how we can be gotten in.” When he left from Lisbon on a ship to New York, Kennedy pleaded with the State Department to announce that if the ship should happen to blow up mysteriously in the mid-Atlantic, the United States would not consider it a cause for war with Germany. In his unpublished memoirs, Kennedy wrote: ”I thought that would give me some protection against Churchill’s placing a bomb on the ship.” - Kennedy’s fears were perhaps not exaggerated. For, while it had been important for British policy in World War I, involving America was the sine qua non of Churchill’s policy in World War II. In Franklin Roosevelt, he found a ready accomplice.

Neuvostotykistö avaa tulen Karjalan kannaksella klo 6.50.
Neuvostojoukot ylittävät Suomen rajan useasta kohdin sotaa julistamatta.Vihollinen ylittää rajan mm. Rajajoella, Joutselässä ja Lipolassa.
Kannaksella Neuvostoliiton hyökkäävän 7. Armeijan vahvuus on 120 000 miestä.Sen käytössä on noin 900 tykkiä ja kranaatinheitintä sekä 1400 panssarivaunua.Suomalaisten suojajoukoissa on Kannaksella 21 600 miestä, 71 tykkiä ja 29 panssarintorjuntatykkiä.
Viipurissa annetaan ensimmäinen ilmahälytys klo 9.
Myös Laatokan pohjoispuolella venäläisten ylivoima on murskaava.Suomalaiset aloittavat suojajoukko-taistelut koko itärajan pituudelta.
Neuvostoliiton ilmavoimat pommittavat päivän aikana 16 suomalaista paikkakuntaa.
Helsingissä annetaan ilmahälytys klo 9.20.
Ensoa pommitetaan klo 9.35.
Klo 10 vihollinen pommittaa Viipuria toisen kerran 13 koneen voimin, 10 henkilöä saa surmansa ja 11 haavoittuu.
Klo 12.05 vihollinen pommittaa Lahtea, viisi henkilöä kuolee ja yksi haavoittuu.
Tasavallan presidentti Kyösti Kallio luovuttaa ylipäällikkyyden sotamarsalkka Mannerheimille ja julistaa maan sotatilaan klo 13.30.
Neuvostojoukot valtaavat miehittämättömän Seiskarin saaren, jossa havaitaan punalippu klo 13.55.
Klo 14 kahdeksan konetta hyökkää Hankoa vastaan.
Helsingissä annetaan aamulla alkaneen ilmahälytyksen vaara ohi-merkki klo 14.20.Klo 14.50 ilmestyy pilviverhojen seasta ensin kuusi ja sitten kolme vihollisen konetta, jotka pommittavat Hietalahden telakkaa.Surmansa saa 91 henkilöä 36 haavoittuu vakavasti ja 200 lievästi.
Itä-Kannaksella Raudun ryhmän alueella vihollisen kanssa joudutaan kosketukseen vasta illalla.
Raudun Palkealassa käydään päivän aikana kiivas taistelu, jossa torjutaan hyökkäysvaunujen tukema läpimurtoyritys.
Suojärven Hyrsylän mutkaan ja pitäjän muihin rajakyliin jää runsaat 1000 siviili-ihmistä evakuoimatta.
Pienempiä määriä siviiliväestöä jää venäläisten käsiin myös Suomenlahden saarilla, Salmissa, Suomussalmella ja Petsamossa.
Eduskunta kokoontuu klo 20.A.K. Cajanderin hallitus esittää eronpyyntönsä.Yöllä eduskunta siirtyy Kauhajoelle.
Neuvostoliiton ulkoministeri Vjatseslav Molotov pitää puolen yön aikaan radiopuheen Moskovassa.Puheessaan Molotov ilmoittaa, että neuvostohallitus on antanut puna-armeijalle määräyksen varmistautua valtakunnan ulkoisesta turvallisuudesta.
Molotov irtisanoo Suomen kanssa 1932 tehdyn hyökkäämättömyyssopimuksen.
(Pääesikunnan Tiedotusosasto 1999)
¤
Ylipäällikkö Mannerheimin päiväkäsky n:o 1/1.12.1939 :

Tasavallan Presidentti on 30.11.1939 nimittänyt minut Suomen puolustusvoimain ylipäälliköksi.

Suomen uljaat sotilaat!

Ryhdyn tähän tehtävään hetkellä, jolloin vuosisatainen vihollisemme jälleen hyökkää maahamme. Luottamus päällikköön on onnistumisen ensimmäinen ehto. Te tunnette minut ja minä tunnen Teidät ja tiedän, että jokainen Teistä on valmis täyttämään velvollisuutensa aina kuolemaan asti.

Tämä sota ei ole mitään muuta kuin Vapaussotamme jatkoa ja loppunäytös.

Me taistelemme kodin, uskonnon ja Isänmaan puolesta.

”Candida pro causa ense candido”; Tuntemattomasta Talvisodasta, Jatkosodasta ja – Mannerheimistä
Pientä pohjoista valtiota on siunattu usealla oivallisella ajattelijalla. Muuten olisimmekin monta olennaista oivallusta köyhempiä. Ikävä kyllä, moni oivallinen ajattelija on jo siirtynyt autuaammille aforismimaille. Tänään (29.11. eli Talvisodan ’muistojuhlan’ alkamisen aattona) on ikävä – jälleen kerran - Erno Paasilinnaa ja Paavo Haavikkoa.
Erno Paasilinna oivalsi muun ohessa, että jonkin tietyn asian harrastaja pääsi aina pitemmälle kuin alan asiantuntija. Oivalluksen takana oli ehkä ymmärtämys akateemisen tiedeyhteisön kirjoittamattomista säännöistä, pyrkyryydestä, itsesensuurista ja totuuden pimittämisestä tai vääristämisestä. Takana oli kenties oivallus, että harva niin kutsuttu asiantuntija tai tutkija näyttää olevan sitoutunut ainoastaan totuuden etsintään. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. Vallitseva akateeminen historiankirjoitus lienee yleensä, erityisesti ’arkaluonteisissa kysymyksissä’, voittajien ja valtaeliitin historiankirjoitusta. Lienee mahdollista, että perimmäinen totuus, aito, väärentämätön totuus, löytyy muualta.
Joka tapauksessa jokaisella yksilöllä on tietysti täysi oikeus etsiä omaa totuuttaan. Se ei välttämättä ole huonompi kuin voittajien tulkitsema ’totuus’ tai valtaeliitin tulkitsema totuus.  
Kun lukee niin kutsuttujen asiantuntijoiden ja akateemisten historiantutkijoiden kirjoituksia, ulkopuolinen tarkkailija hämmentyy siitä itsevarmuudesta, joka kirjoittelua usein leimaa. Sama koskee toisenlaisen tulkinnan esittäjien äärimmäisen kovaa kritikointia ja suoranaista sanallista ’teilaamista’. Erityisen outoa mainitunlainen ’käytös’ on sellaisissa asioissa, jotka koskevat sotaa ja muita aseellisia selkkauksia. Niissähän on kautta maailman sivu ollut tapana, että todelliset tarkoitusperät salataan ja että asioista laaditut asiakirjatkin määrätään salattaviksi kymmeniksi vuosiksi, usein vähintään kahden sukupolven tuolle puolen. Talvisodan ja Jatkosodan arkistoista en tunne koko totuutta mutta olen eri lähteistä saanut vaikutelman, etteivät kaikki Toisen maailmansodan arkistolähteet ole vieläkään suurelle yleisölle avoimia. Edelleen salassa pidettäviä lähteitä väitetään olevan niin idässä kuin lännessä. Totuus ei siten ole saavutettavissa ainakaan noiden salassa säilytettävien lähteiden osalta. Toinen tärkeä seikka on tietysti se, ettei kaikkea olennaista löydy asiakirjalähteistä sen vuoksi, ettei niistä alunperinkään ole laadittu kirjallisia dokumentteja.
Edellä mainituilla perusteilla voitaneen väittää, ettei yhdelläkään suomalaisella voi olla ehdottomasti totuudenmukaista käsitystä kaikesta olennaisesta Toisen maailmansodan suhteen. Mikäli sellainen henkilö on olemassa ja edelleen elossa, toivon, että hänestä kerrotaan Uuden Suomen verkkolehdessä otsikolla ’Henkilö, joka tietää totuuden kaikesta olennaisesta (mukaan lukien esimerkiksi salaiset sotasopimukset ja todelliset motiivit) Toisen maailmansodan osalta’.    
Rohkenen väittää, ettei pienen pohjoisen valtion kansalaisilla ole vieläkään täydellisen totuudenmukaista kuvaa Talvisodasta tai Jatkosodasta – ei edes Mannerheimistä. Paljon on siis vielä selvitettävää.
¤
Suomen kirjallisuuden suuria nimiä on Aleksis Kiven, Eino Leinon ja Mika Waltarin ohella Väinö Linna, jonka merkitystä lienee vaikeaa yliarvioida. Väinö Linnassa näkyy hyvän kirjailijan valtava vahvuus akateemiseen historiankirjoitukseen verrattuna. Väinö Linnan arvon näyttää täysimääräisesti käsittäneen Timo Koivusalo, joka on tarttunut elokuvan keinoin tuohon teosjärkäleeseen. (Käsitykseni perustuu Koivusalon erinomaiseen radiohaastatteluun Linnan trilogiasta ja elokuvasta.) Timo Koivusalossa voisi olla ainesta myös Talvisodan, Jatkosodan ja Mannerheim-myyttien elokuvalliseksi kuvaajaksi. Tällöin kuvauksen kohteena olisivat mainitut ilmiöt myyteistä riisuttuina. Ja tällä en tarkoita suinkaan mitään arvonalennusta. Esimerkiksi uusi Mannerheim-kuva saattaisi kurkistaa Mannerheimin syvästi inhimilliseen puoleen ja hänen moniin jännittäviin seikkailuihinsa Venäjällä ennen kaikkia sotiamme. Kiehtovia ovat esimerkiksi kirjallisuudesta saadut kuvaukset siitä, miten Mannerheim mitä ilmeisimmin pelasti kertaalleen niin Leninin kuin Stalininkin hengen.
¤
Katkelma professori Kent Zetterbergin kirjoituksesta:
”Kirja antaa mielenkiintoisen silmäyksen Mannerheimin toimintaan 1932-1949, hänen laajoihin kontakteihinsa ja avustajaverkkoonsa. (…) kirja on hyvin mielenkiintoinen ja lukemisen arvoinen. Samalla se muistuttaa meille, ettei suurvaltapelin talvisotaa koskeva koko totuus ole ehkä vieläkään tullut selvitetyksi. (…) – Jos tehdään ajatuskoe, että Mannerheim katsoo (…) länsivaltojen ja Neuvostoliiton pelanneen syksystä 1939 salaista sotapeliään Suomen miehittämiseksi ja voidakseen ottaa hallintaansa samalla koko Pohjolan, ajatus karkaa helposti mukaan. Tämä ajatus tuli (…) todennäköisesti hallitsemaan Mannerheimin ja Suomen menettelyä. Suomen jatkossa käymä tie kohti jatkosotaa 1941-44 Saksan rinnalla Neuvostoliittoa vastaan tulee siinä tapauksessa esille osittain uudessa historiallisessa valossa. Suomi halusi saada apua taistelussaan Neuvostoliittoa vastaan – eikä voinut sitä saada länsivalloilta, joten jäljelle jäi näin ollen vain – Saksa. – Neuvostoliiton romahtaminen antanee uusia mahdollisuuksia tutkia eri arkistoista (…) faktatietoja. Myös lännestä löytyy vielä (…) salaisiksi leimattuja arkistoja. Miksi? – (…) Oliko niin, että Suomen presidentti Kekkonen valitsi (…), koska hänen tietonsa (…) olivat Suomelle liian arkaluonteisia, kuten tilanne oli Mannerheimille hänen kirjoittaessaan muistelmiaan 1950? Mannerheim oli kovin tuskastunut ja päätti olla paljastamatta koko totuutta. (…) – (…) kuulemme tässä kirjassa Mannerheimin äänen kuin usvan läpi, ja se sanoo, että kaikki suurvallat huijasivat Suomea talvisodan eri vaiheissa, mikä johti kovaan maalisrauhaan 1940.”      

ULKOASIAINKOMISSAARI MOLOTOVIN SUOMEN MOSKOVAN-LÄHETTILÄÄLLE 28.11.1939 OSOITTAMA NOOTTI
(Suomennos)
Herra Ministeri,
Suomen hallituksen vastaus neuvostohallituksen noottiin marraskuun 26 päivältä on asiakirja, joka kuvastaa Suomen hallituksen syvää vihamielisyyttä Neuvostoliittoa kohtaan ja johtaa molempien maiden välisten suhteitten äärimmäiseen kärjistymiseen.
1) Sitä tosiseikkaa, että Suomen hallitus kieltää suomalaisten joukkojen ampuneen neuvostojoukkoja tykistötulella, josta aiheutui uhreja, ei voida selittää muuksi kuin yleisen mielipiteen harhaanjohtamiseksi ja ammunnan uhrien ivaamiseksi. Ainoastaan vastuuntunnon puute ja halveksiva suhtautuminen yleiseen mielipiteeseen ovat voineet sanella tämän yrityksen selittää tämä inhottava tapaus neuvostojoukkojen tykistöammuntaharjoitukseksi aivan rajalinjalla suomalaisten joukkojen näkyvissä.
2) Suomen hallituksen kieltäytyminen poistamasta joukkojansa, jotka ovat suorittaneet vihamielisen, neuvostojoukkoihin kohdistuneen ammunnan, sekä hallituksen vaatimus suomalaisten ja neuvostojoukkojen samanaikaisesta siirtämisestä, joka edellyttää tasavertaisuuden periaatteesta johtuvaksi, paljastaa Suomen hallituksen vihamielisen halun pitää Leningradia uhan alaisena. Itse asiassa tässä ei ole kysymys suomalaisten ja neuvostolaisten joukkojen asemien samankaltaisuudesta. Neuvostovenäläiset joukot eivät uhkaa Suomen elinkeskuksia, sillä nämä joukot ovat satojen kilometrien päässä niistä, kun taas suomalaiset joukot sijaitsevat 32-kilometrin päässä Sosialististen Neuvostotasavaltojen liiton elinkeskuksesta Leningradista, jonka väkiluku lasketaan 3,5 miljoonaksi, ja ovat sille välittömänä uhkana. On turha korostaa sitä, että neuvostojoukkoja ei oikeastaan voida siirtää minnekään. Koska neuvostojoukkojen siirto 20-25 kilometrien päähän rajasta merkitsisi niiden sijoittamista Leningradin esikaupunkeihin, mikä olisi aivan järjetöntä Leningradin turvallisuuden kannalta.
Neuvostohallituksen ehdotus suomalaisten joukkojen siirtämisestä.20-25 kilometrin päähän on vähimmäisehdotus, koska sen tarkoituksena ei ole saada aikaan yhdenvertaisuutta suomalaisten ja neuvostojoukkojen sijoituksessa, vaan ainoastaan lieventää vallitsevaa epäsuhdetta. Jos Suomen hallitus kieltäytyy tästä minimiehdotuksesta, niin se merkitsee, että se aikoo pitää Leningradia joukkojensa välittömän uhan alaisena.
3) Keskittämällä Leningradin välittömään läheisyyteen suuren joukon vakinaisia joukkoja ja asettamalla tämän Neuvostoliiton tärkeän elinkeskuksen välittömän uhan alaiseksi, Suomen hallitus on suorittanut Neuvostoliittoa kohtaan vihamielisen teon, joka ei ole sopusoinnussa molempien valtioiden kesken solmitun hyökkäämättömyyssopimuksen kanssa. Suomen kieltäytyminen siirtämästä joukkojaan 20-25 km niitten taholta neuvostojoukkoihin kohdistuneen rikollisen ammunnan jälkeen osoittaa, että Suomen hallitus haluaa edelleen jatkaa vihamielistä asennoitumistaan Neuvostoliittoa kohtaan, että se ei aio noudattaa hyökkäämättömyyssopimuksen vaatimuksia ja että se on päättänyt edelleenkin pitää Leningradia uhan alaisena. Mutta Neuvostoliiton hallitus ei voi hyväksyä sitä, että toinen puoli rikkoisi hyökkäämättömyyssopimusta toisen sitä noudattaessa. Tämän johdosta Neuvostoliiton hallitus katsoo olevansa pakotettu, ilmoittamaan, että se tästä päivästä lähtien katsoo olevansa vapaa sitoumuksista, jotka sitä velvoittavat Neuvostoliiton ja Suomen kesken tehdyn hyökkäämättömyyssopimuksen perustella ja joita Suomen hallitus järjestelmällisesti loukkaa.
Vastaanottakaa j .n.e.
V. Molotov
*
(http://www.prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=662&author=10)
Opetusneuvos Erkki Hautamäen kirja ’Suomi myrskyn silmässä’ ”perustuu pitkälle marsalkka Mannerheimin ns. S-32 -kansioon ja Marskin sodanaikaisen salaisen agentin Vilho Tahvanaisen kansiosta jäljentämään aineistoon”.

LAINAUS ALKAA: - S-32 -kansio on Kekkosen aikaan tuhottu tai salattu perusteellisesti. (…)
Vilho Tahvanainen oli marsalkka C.G.E. Mannerheimin luotettu erikoisagentti 1930-luvulta asti aina marsalkan kuolemaan 1951 saakka. Tahvanainen tutustui salaisten asiakirjojen sisältöihin, jotka marsalkka taltioi S-32 -merkinnällä varustettuun kansioon. Tahvanaisen teos, Erikoistehtävä, herätti syvää epäluuloa ja kirjan vahvaa tuomitsemista ilmestyessään vuonna 1970.

Erkki Hautamäen kirjan ruotsinkielisen version lähdetietojen tarkistamiseen ovat osallistuneet Uppsalan yliopiston tutkijat. Esipuheen ovat kirjoittaneet pääesikunnan koulutuspäällikkö, eversti, fil.maist Erkki Nordberg, ja Ruotsin puolustuskorkeakoulun professori Kent Zetterberg.

Erkki Hautamäki on syntynyt 1930. Hän toimi 1960-luvulla erikoistehtävässä Suomen pääesikunnassa ja Vuokatin urheiluopiston rehtorina 1970 – 1990. Hän on kansainvälisesti tunnettu urheilujohtaja ja Kekkosen ajan kriitikko ja keskustelija.

Keskeiset Suomea koskevat ja historiankirjoitusta muuttavat hypoteesit ovat kirjan pohjalta seuraavat:

- Churchill ja Stalin neuvottelivat yhteistyöstä monen rintaman sodasta Saksaa vastaan jo huhtikuusta 1939. Heinäkuussa sovittiin, että Saksan ja Neuvostoliiton hyökätessä Puolaan länsivaltojen sodanjulistus saa kohdistua vain Saksan toimenpiteisiin.

- 23.08.1939 Stalin ja Hitler solmivat ns. Molotov-Ribbentrop –sopimuksen. Sen salaisen lisäpöytäkirjan ns. intressipiiri-käsite ei tarkoittanut lupaa Baltian maiden tai Suomen valloittamiseen, vaan oikeutta vaatia strategisia tukikohtia sodan varalta.

- 15.10.1939 Stalinin ja Churchillin (liittoutuneet) välillä allekirjoitettiin sopimus, jonka ytimenä oli Saksan tuhoaminen sotilaallisesti ja taloudellisesti. Churchillin vanha suunnitelma Skandinavian operaatiosta hyväksyttiin.

- Jos se olisi toteutunut, liittoutuneet olisivat Suomen avun nimissä vallanneet Norjan ja Ruotsin, Neuvostoliiton samanaikaisesti vallatessa Suomen. Suomesta olisi tullut sotatanner ja Skandinaviasta yksi Saksan vastainen rintama. Churchill ja liittoutuneet siten myivät Suomen Venäjälle.

- Stalin pelasi samanaikaisesti Saksan ja liittoutuneiden liittolaisena. Hän tavoitteenaan oli saada liittoutuneet ja Saksa kuluttamaan voimansa keskinäiseen taisteluun ja sen jälkeen vallata heikko Eurooppa.

- Saksasta Stalin hankki ensin mekaanisen sodankäynnin uusinta aseistusta ja sen jälkeen Yhdysvalloista suunnattoman määrän sotamateriaalia Saksaa (ja Suomea) vastaan Lend-lease –tukena, jonka loppuselvitystä ei vieläkään ole tehty.

- Ruotsin ehdoton kauttakulkukielto liittoutuneiden joukoille osaltaan pelasti Suomen. Churchillin ja Stalinin sopimus salli Skandinavian ja Baltian maiden valtaamisen. Siihen liittyi pykälä, jonka mukaan rauhan tultua on vallatuille maille annettava itsenäisyys takaisin.

- Stalinin kenraalikuriirin noutaessa Churchillilta keskinäiseen sopimukseen liittyviä sotasuunnitelmia, Saksan ilmavoimat pakotti koneen laskeutumaan 09.02.1940. Miehistöä ja matkustajia kuulusteltaessa kaikki asiakirjat kuvattiin. Hitler sai tarkan tiedon liittoutuneiden hyökkäyssuunnitelmista monella rintamalla ja käynnisti mm. Norjan preventiivisen valtaussuunnitelman. Stalin ei tiennyt tietojen paljastuneen.

- Suomen talvisota ei loppunut Stalinin pelkoon länsivaltojen hyökkäysuhkasta Suomen puolustamiseksi, vaan Hitlerin maaliskuun alkupuolella.1940 Stalinille lähettämästä ukaasista, että sotatoimet Suomea vastaan on lopetettava tai Saksa pommittaa neuvostojoukkoja ja taistelee Suomen puolesta pyytämättä. Marski sai Hitleriltä tiedon ukaasista ja Suomea koskevat kopiot länsivaltojen ja Stalinin suunnitelmasta.

- Marskin ns. miekantuppi-päiväkäsky 09.07.1941 syntyi Hitlerin ukaasista ilmaista yksiselitteisesti Suomen sodankäynnin päämäärät tai Saksa ryhtyy ottamaan Suomea hallintaansa. Marsalkka Mannerheim oli ennen jatkosotaa joutunut suostumaan Stalinin salaisesti esittämiin vaatimuksiin, että Suomi ei mene Leningradiin tai Syvärin yli, eikä häiritse Sorkasta lähtevää välirataa.

Mikä oli motivaatiosi kirjan tekemiselle, Erkki Hautamäki?

- Tutkin Vilho Tahvanaisen kirjaa, mutta asia jäi 20 vuodeksi uinumaan. Mielestäni asia kannatti tutkia ja henkilökohtaisena tuntemuksena oli syyttömän miehen rehabilitointi. Miksei asioita tutkittu, olisi ollut 50 vuotta aikaa, vaan heitettiin romukoppaan? Mitä enemmän sukelsin kansainväliseen kirjallisuutteen ja asiapapereihin, aina vain enemmän löytyi tietoa, jotka vievät painopistettä S-32 -kansion asioiden ja papereitten tueksi, ei suinkaan niitä vastaan.

Mitkä ovat viimeaikaisia tietoja, jotka tukevat hypoteeseja?

- Lähinnä arkistojen salassapito. S-32 -kansio on salattu tai tuhottu. Suomalaiset ovat käyneet Moskovassa kääntymässä, mutta kaikki Stalinin ja NKDV:n arkistot ovat kiinni, ei sinne ole päässyt kukaan tutkimaan.

- Berliinistä lähtenyt viimeinen lentokone sisälsi Hitlerin salaisen arkiston. Amerikkalaiset ampuivat koneen alas Bayerissa, mitään ei jäänyt jäljelle, kaikki tuhoutui. Hitler kuulema meni aivan kalpeaksi kasvoiltaan ja sanoi, että siinä meni hänen viimeinen mahdollisuutensa todistaa, että asiat ovat toisin, mitä voittajat tulevat esittämään.

- Minulla on käytettävissä Tahvanaisen kaikki aineisto ja olen lukenut S-32 -kansion asiakirjat moneen kertaan. Marskin arkistoissa on vain pieni osa papereista, niissä ei ole mitään uutta. Sitten alkoi tietojen metsästys ja mosaiikkitaulun täydentäminen.

- Oli valkoisia läiskiä, jotka eivät voineet pitää paikkansa, tietoa täytyi olla. Sitä rupesi löytymään kopioina. Minulla oli työryhmä Ruotsissa. Matkustin Venäjällä, Saksassa, Eestissä, hankin kirjallisuutta, keskustelin ihmisten kanssa. On löytynyt kirjallisuutta, jota ei Suomessa juuri tunneta.

- Pariisin rauhansopimusta neuvoteltaessa suomalaiset eivät saaneet esittää mitään S-32 -kansioon liittyvää tietoa. Churchillin arkistot ovat kiinni ainakin vuoteen 2017. Nürnbergissä saksalaiset eivät saaneet puolustuksessaan esittää mitään Churchill-Stalin –aineistosta, sitä tietoa ei annettu myöskään syyttäjäpuolelle.

- Englannin pääsyyttäjä antoi vuonna 1985 lausunnon, että me syytimme täysin väärin Saksaa näistä asioista ja nyt meillä on uhkana mahdoton kommunistinen, bolsevistinen Eurooppa, jota me emme kenties pysty hallitsemaan, he hylkäsimme Hitlerin epätoivoiset rauhanpyynnöt. Niitä oli muuten yhteensä yhdeksän, eikä niitä tuotu esille, koska niitä pidettiin mielipuolen hommina, jonni joutavina.

Miksi länsivallat halusivat tuhota Saksan?

- Kun katsoo Churchillin teesejä vuodelta 1934, ei jää paljon epäilyksiä. Churchillin ja Rooseveltin vastaus oli suunnilleen, että Saksa on paljon vaarallisempi, siksi liittolaiseksi valittiin Stalin. Kyse oli sotilaallisesta ja taloudellisesta uhkasta. Talouskysymys oli vaarallisempi Englannille ja Ranskalle.

- Sumner Welles kävi maaliskuussa 1940 Italiassa, Saksassa, Ranskassa ja Englannissa. Henkilöt, joita hän tapasi, sanoivat suoraan, että heidät on pakotettu sotaan, mitään rauhanehdotuksia ei hyväksytä. Sen mukaiset ohjeet annettiin Puolallekin. Kyllähän se Saksa ajettiin pakkorakoon. Jo I maailmansodan ehdot olivat järkyttävät.

Miten olisi käynyt, jos liittoutuneiden Skandinavia-suunnitelma oli toteutunut?

- Suomesta ei olisi jäänyt mitään, se olisi ollut loppu. Marskin mielestä niin valitettavia ilmiöitä kuin paikan päällä saattoi ollakin, Saksan suorittama Tanskan ja Norjan miehitys pelasti osaltaan Suomen. Ruotsi pelasti Suomen kieltämällä ehdottomasti kauttakulun.

- On väärin syyllistää ruotsalaisia, sillä he näkivät kokonaistilanteen. Kuningas Kustaa V sai henkilökohtaisesti Hitleriltä vakuutuksen, ettei Saksalla ole mitään vaatimuksia, jos Ruotsi pysyy puolueettomana ja toimittaa malmia kuten ennenkin. Kuningas sai myös tietää liittoutuneiden suunnitelmista.

Entä Karjala?

- Vuoden 1939 rajat ovat täysin selvä asia, ne pitää saada takaisin. Siinä ei ole minkään näköistä epäselvyyttä, eikä saisi olla kansainvälisesti YK:ta myöten mitään estettä. Marski joutui suostumaan Stalinin vaatimuksiin, että emme mene Leningradiin tai Syvärin yli.

- Marski kertoi valvontakomission Zhdanoville, että Suomi piti sopimuksensa Stalinin kanssa, jolloin tämä joutuu posket punaisena poistumaan ja menemään Moskovaan kyselemään, mitä Stalin on sopinut. Silloin alkoi hirttosilmukka heilua Zhdanoville.

Muuttuuko historia?

- Historian on pakko muuttua. Totuus tulee vääjäämättä, vahvistaa Erkki Hautamäki, hyvin kiinnostavan kirjan kirjoittaja. Hän on myöskin valmis kenen kanssa tahansa keskustelemaan näistä kysymyksistä. LAINAUS PÄÄTTYI

¤
”Kaikkea lakia on älyllä käytettävä, sillä suurin oikeus on suurin vääryys”
(Olaus Petrin tuomarinohjeet)

Toisinaan sivullinen tarkkailija katsoo moraalis-eettisesti oikeutetuksi asettaa sitaatin sisältämän sanan ’suurin’ tilalle sanan ’korkein’ (siis: ’korkein oikeus’).
¤
Sotamies Hytin ampumistapaus tapahtui jatkosodan loppuvaiheessa Ilomantsin mottitaistelujen aikana kun 21. prikaatin I pataljoonan komentaja majuri S. O. Lindgren ampui pistoolilla sotamies Eemil Hytin 5.8.1944 sotaväen järjestyssäännön 5. pykälän nojalla, joka oikeutti esimiehen ”ankarimmankin aseellisen pakkokeinon” käytön - kuitenkin vain taistelutilanteessa ja toistuvan kieltäytymisen jälkeen, ja jos muuta keinoa ei ole.
Hytin tapauksessa vihollisen hyökkäys oli jo torjuttu, ja tämä oli lähinnä poistunut rivistä muiden mukana, eikä myöhemmin kuultujen todistajien mukaan ollut pataljoonan komentopaikalla tapahtuneessa puhuttelussa kieltäytynyt palaamasta. Eemil Hytti oli 44-vuotias Vainikkalasta kotoisin ollut neljän lapsen isä eikä hän kuulunut Lindgrenin johtamaan pataljoonaan. Hyvin sekavassa tilanteessa sotamies Hytti oli joutunut erilleen omasta yksiköstään, harhaillut metsässä ja päässyt sitten yhteyteen Lindgrenin osaston kanssa.
Yleisesti oltiinkin sitä mieltä että Lindgren ampui Hytin pikaistuksissaan ilman asianmukaista harkintaa.
Sotaylioikeus ja Korkein oikeus katsoivat oikeaksi jättää majuri Lindgrenin rankaisematta. Tapaturmatoimisto ja vakuutusoikeus olivat evänneet Hytin leskeltä eläkkeen, jonka Korkein oikeus määräsi maksettavaksi puolitettuna.
Ilmari Turja nosti asian esiin 1960-luvun alussa Uudessa Kuvalehdessä ja tapaus palasi uudestaan julkisuuteen taas 1970-luvun alussa kun Turja teki siitä näytelmän ”Sotamiehen kunnia” (1971) ja presidentti Kekkonenkin otti asiaan kantaa. Myös myöhemmin tapaus on aika ajoin pulpahtanut pinnalle tiedotusvälineissä varsinkin silloin kun puheenaiheeksi ovat tulleet jatkosodanaikaiset omien sotilaiden teloitukset.
Majuri Lindgrenin lähetti Olavi Liisanantti on myös kertonut tapauksesta silminnäkijän kuvauksen kirjaansa ’Taistelulähetin sota’.
Väinö Linna käytti tapausta kirjassaan Tuntematon sotilas: everstiluutnantti Karjulan tekemä sotamies Viirilän ampuminen pistoolilla pohjautuu sotamies Hytin tapaukseen. Samoin kirjailija Mauri Sariola rakentaa tapauksen pohjalle Susikosken karmeimman sotakokemuksen kirjassa Susikosken elämän kevät. Helge Heralan esittämä majuri Carl Gustaf Vadenblick Matti Kassilan elokuvassa Tähdet kertovat, komisario Palmu toimi myös esikuvana Lindgrenille.

Uuden Kuvalehden artikkelit Hytin tapauksesta
* Uusi Kuvalehti 48/1959: Erään soturin kohtalo
* Uusi Kuvalehti 49/1959: Yksinäinen sankarihauta
* Uusi Kuvalehti 50/1959: Sotamies Hytin tapaus
* Uusi Kuvalehti 51-52/1959: Sotilaan viimeinen kirje
* Uusi Kuvalehti 2/1960: Uusia todisteita Hytin jutussa
* Uusi Kuvalehti 5/1960: Yleinen mielipide Hytin asiassa
* Uusi Kuvalehti 7/1960: S.O.Lindgren vastaa avustajansa kautta
* Uusi Kuvalehti 15-16/1960: Suomalainen kärsimysnäytelmä
* Uusi Kuvalehti 19/1960: Hytin tapauksen uudet todistajat
* Uusi Kuvalehti 35/1960: Uusi tärkeä todistaja Hytin asiassa
* Uusi Kuvalehti 38/1960: Vielä uusi todistaja Hytin asiassa
* Uusi Kuvalehti 52/1961: Stm Hytin asia uudessa vaiheessa

Kirjallisuutta
Liisanantti, Olavi: Taistelulähetin sota. Tornio: O. Liisanantti, 1989. ISBN 952-90-1568-2
(http://fi.wikipedia.org/wiki/Sotamies_Hytin_tapaus)
¤
” Oikeusneuvos Sakari Sohlberg                9/9 1970
(…)
Katsotte, että mielipiteeni, jonka mukaan tuomarin arvomaailma ja asenteet ovat vieraita kansalle, on jäänyt perustelematta. Asioista voidaan olla eri mieltä; minä näet oletan mielipiteeni tulleen hyvin perustelluksi. En ole suinkaan kohdistanut arvosteluani yksityisiä tuomarinviran haltijoita vastaan, olen suorittanut yleisarvioinnin ja päätynyt, monien tosiasioiden pohjalta, esittämääni lopputulokseen.
Väitätte, että tuomioistuinten käsittelemät jutut ovat sellaisia, etteivät tuomarien poliittiset mielipiteet pääse vaikuttamaan jutun käsittelyyn. Jolleivät haastattelussani esittämäni seikat ole vielä vakuuttaneet Teitä tällaisen väitteen perusteettomuudesta, olisin toivonut Teidän tutustuneen samassa Lakimies-lehden numerossa olleeseen professori Heikki Jokselan kirjoitukseen, jossa hän mm. lausuu monien seikkojen meillä oikeuttavan päättelemään ”että tuomari voi meillä ylittää sen rajan, jonka klassinen vallanjako-oppi vetää lainsäädännön ja lainkäytön väliin”. Jos ja kun tuomari liikkuu lainsäätäjän alueella, niin hänen käsittääkseni on pakko suorittaa poliittisia valintoja.
Minua ei tietenkään ihmetytä väitteenne, että en tunne varkauden ja kavalluksen välistä eroa
- vaikka väite on varsin rohkea - mutta se seikka, että Te ilmeisesti katsotte luonnolliseksi, mikäli 200.000 markan veronkavaltaja pääsee pienemmällä rangaistuksella kuin 20 markan varas, on minusta järkyttävä.
Tuomarien riippumattomuus on päämäärä, johon pyrin, mutta on toinen asia, turvaako nykyinen nimittämisjärjestelmä riippumattomuuden. Sillä sanalla on ilmeisesti monta merkitystä. Esimerkiksi ne Korkeimman oikeuden jäsenet - en tiedä, keitä he olivat - jotka estivät sotamies Hytin tappoa tai murhaa koskevan asian käsittelyn Korkeimmassa oikeudessa, varmaan olettivat toimivansa riippumattomina. Minun mielestäni he eivät olleet riippumattomia; jos minulla olisi ollut valta, olisin tuominnut heidät pitkäaikaiseen vankeusrangaistukseen tuomiovallan väärinkäyttämisestä.
Voisin lyhyesti sanoen tarkoitukseni haastatteluun vastatessani olleen sen, että Tuomarin ohjeiden 21. kohdan oikeudenmukaiset periaatteet voitaisiin käytännössä toteuttaa.
(…) ”
(https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10024/7566/TMP.objres.651.html?sequence=1)

¤
Suomen perustuslain 3 §:n 3 momentin mukaan ”Tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet, ylimpinä tuomioistuimina korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus” Perustuslain 99 §:n 1 momentin mukaan ”Ylintä tuomiovaltaa riita- ja rikosasioissa käyttää korkein oikeus sekä hallintolainkäyttöasioissa korkein hallinto-oikeus”. Saman pykälän 2 momentin mukaan ”Ylimmät tuomioistuimet valvovat lainkäyttöä omalla toimialallaan. Ne voivat tehdä valtioneuvostolle esityksiä lainsäädäntötoimeen ryhtymisestä”. - Perustuslain 99 §:n 2 momentin toisen virkkeen nojalla ”korkeimmat oikeudet voisivat tehdä esityksiä lainkäyttötoimintansa yhteydessä havaitsemiensa lainsäädännöllisten epäkohtien korjaamiseksi” (HE 1/1998).
¤
Korkeimman oikeuden presidentin kirjoituksen (HS 5.11.2009) johdosta on julkisuudesa esitetty muun ohella seuraavanlainen arvio: ”Korkeimman oikeuden, KKO:n presidentti (…) (HS 5.11.) kirjoitti, että KKO:n tehtävä ei ole korjata alempien oikeuksien virheellisiä ratkaisuja, koska hovioikeudet ovat viimeinen oikeusaste muissa, kuin suhteellisen harvoissa ennakkotapauksissa. KKO myöntää valitusluvan vain n. 7 - 8 % valituksista. Kansalaisten kannalta KKO:n presidentin kanta on käsittämätön. KKO:n evättyä kansalaiselta muutoksenhakuluvan, on kansalaisen ainoa mahdollisuus hakea oikeutta EIT:stä.”

¤
”Suomi on syvä uni.”
(Erno Paasilinna)
¤
Alex Stubb (http://www.alexstubb.com/fi/blog/1197/) :

” Kun aloitin nämä hommat niin korostin, että yksi ulkoministeriön tehtävistä on brändata Suomea maailmalla. Tätä taustaa vasten asetin eilen  porukan miettimään Suomen brändaamista.
Valtuuskunnan puheenjohtajaksi kutsuttiin Nokian ja Shellin hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila. Valtuuskuntaan kuuluu eturivin suomalaisia, joilla on omakohtaista kokemusta ja näyttöä muun muassa kulttuurin, talouselämän, kansainvälisen vaikuttamisen ja suhteiden luomisen aloilta. Jäseninä ovat johtaja Esko Aho, johtaja Paulina Ahokas, toimitusjohtaja Eija Ailasmaa, toimitusjohtaja Jukka Hienonen, johtaja Jan Hultin, toimitusjohtaja Mika Ihamuotila, professori Laura Kolbe, kirjailija, europarlamentaarikko Lasse Lehtinen, kansleri Ilkka Niiniluoto, johtaja René Nyberg, kirjeenvaihtaja Helena Petäistö, viestintäkonsultti Kirsi Piha, taiteilija Osmo Rauhala, urheilija Aki Riihilahti, toimitusjohtaja Kai Seikku, osastopäällikkö Petri Tuomi-Nikula ja kansliapäällikkö Erkki Virtanen.
Maabrändillä vahvistetaan suomalaisten yritysten toimintaedellytyksiä, saadaan lisää ulkopoliittista vaikuttavuutta, kehitetään Suomen kiinnostavuutta investointikohteena ja lisätään Suomeen suuntautuvaa matkailua. Maabrändi on taustatekijä menestykselle ja hyvinvoinnille.
Lisää aiheesta löytyy UM:n tiedotteesta.
Mitä sinä olet mieltä? Miten Suomi-brändiä voi parhaiten viedä eteenpäin? ”
¤
Parahin Alex,

Pahoittelen, etten ole aiemmin saanut vastatuksi kysymyksiisi ”Mitä sinä olet mieltä? Miten Suomi-brändiä voi parhaiten viedä eteenpäin?”. Tässä on ollut olevinaan kaikkea muuta puuhaa. Mutta nyt näin talvisodan muistojuhlan aattona ja YK:n naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisena päivänä.(25.11.) ajattelin pyrkiä artikuloimaan palautetta.

Kuulun toisinajattelijoihin sui generis. Katson, ettei ’Suomi-brändiä’ tarvitse eikä pidä erityisesti ’viedä eteenpäin’. Mielestäni Suomi ei ole ’brändi’ vaan pieni pohjoismainen valtio, joka EU:n jäsenenä on menettänyt huomattavan osan valtiollisesta täysivaltaisuudestaan. Nähdäkseni Suomen kuvan ulospäin tekevät Suomessa asuvat ihmiset: Suomen kansalaiset ja muut Suomessa pysyvästi oleskelevat ihmiset. Heidän elämänsä, työnsä ja toimensa tekevät Suomesta Suomen. Mikäli sillä tavoin luonnollisesti syntyvä kuva ei tyydytä Suomen valtaeliittiä, ei mahda mitään. Valtaeliitillä on luonnollisesti vapaus etsiä rajojen takaa parempia valtioita.

Näen ’Suomi-brändin’ ’eteenpäin viemisen’ pyrkimyksessä suuren ristiriidan elävän elämän todellisuuteen. Et voine olla tietämätön siitä, että jopa omassa puolueessasi on henkilöitä, jotka haluavat rajoittaa turvapaikanhakijoiden maahantuloa. Heillä ei näytä olevan tietoa Suomea moraalisesti, poliittisesti ja tavanomaisoikeudellisesti sitovan YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen (hyväksytty 10.12.1948) vaatimuksista. Julistuksen 14 artiklan mukaan ”Jokaisella vainon kohteeksi joutuneella on oikeus hakea ja nauttia turvapaikkaa muissa maissa”. Alex Hyvä, et voine olla tietämätön maassamme tällä hetkellä vallitsevasta hyvinkin laajasta kansalaismielipiteestä, joka on varsin ulkomaalaiskielteinen, jopa vihamielinen? Et voine olla tietämätön maassamme vallitsevista syrjivistä ja jopa rasistisista virtauksista?

Eikö olisi parempi myöntää ulkomaailmalle, ettei Suomi ole demokratian, yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja ihmisoikeuksien mallimaa? Eikö olisi parempi myöntää, että meillä itsellämme on vielä paljon parannettavaa? Eikö meidän tulisi katsoa totuutta silmiin ja antaa ulkopuolisille totuudenmukainen kuva? Ainakaan meidän ei tulisi sulkea silmiämme jäljempänä esiteltäviltä ongelmilta. Vasta tosiasioiden tunnustaminen tekee mahdolliseksi ongelmiin puuttumisen.

Je Te prie, Alex, d’agréer l’assurance de ma haute considération.

Tapio
¤
Suomi on naissurmien maa - kuoleman riski kaksinkertainen
(http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2009/11/suomi_on_naissurmien_maa_-_kuoleman_riski_kaksinkertainen_1189754.html?origin=rss)
Suomalaisnaisilla on kaksinkertainen riski joutua kumppaninsa surmaamaksi muihin länsimaisiin naisiin verrattuna. Joka vuosi kuolee parisenkymmentä naista puolisonsa pahoinpitelyyn. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan osoitettiin tänään mieltä 30 paikkakunnalla.
Kynttilät syttyivät illansuussa YK:n naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisena päivänä. Naisjärjestöjen NYTKIS keräsi nimiä adressiin, jossa vaaditaan väkivaltarikoksia yleisen syytteen alaiseksi ja perätään lakisääteisiä auttamispalveluja väkivallan uhreille.
Ilman järjestöjä naiset ja tytöt jäisivät ilman apua. Nuorimmat naisväkivallan suomalaisuhrit ovat pikkutyttöjä.

Tyttöjen Talot tarjoavat tukea
Settlementtiliikkeen Tyttöjen Talot ovat ujojen ja yksinäisten tyttöjen kokoontumispaikkoja. Monen ongelman taustalla on seksuaalista väkivaltaa.
Kouluterveydenhoidon tutkimuksen mukaan 12 prosenttia ammattikoululaistytöistä on joutunut vastentahtoiseen sukupuoliyhteyteen.
-Meidän tytöt ovat kokeneet raiskauksen, tulleet hyväksikäytetyksi tai muuten kaltoinkohdelluksi, sanoo erityistason seksuaaliterapeutti Kristiina Hannila Helsingin Tyttöjen Talosta.
(…)
YLE Uutiset / Hilkka Säävälä
¤
Suomi menettää asemiaan tietoyhteiskuntana
http://194.252.88.111/eae-logg…ikaartista http://www.yle.fi/java/areena/…?bitrate=1 ms Suomi pudonnut tietoyhteiskuntien kärkikaartista
Suomi on pudonnut tietoyhteiskuntana keskikastiin, arvioidaan Elinkeinoelämän valtuuskunnan raportissa. Selvityksessä vaaditaan valtiolta nopeita toimia Suomen aseman palauttamiseksi ja uudenlaisten toimitatapojen luomiseksi.
Tietoyhteiskuntaraportin laatija Teppo Turkki sanoo, että Suomi on hukannut vuosisadan vaihteessa saavuttamansa etulyöntiaseman tietotekniikan huippuosaajana. Kansainvälisissä tietoyhteiskuntavertailuissa Suomi on jäännösijoilla ja kaula vain kasvaa edistyksellisimpiin maihin, kuten Tanskaan ja Etelä-Koreaan
Tieto ei kulje sähköisessä muodossa viranomaisten välillä eivätkä kansalaiset saa julkisia palveluja verkosta kuten monissa muissa maissa.
Turkun mukaan olisi sääli, jos julkinen valta ei pysty omaksumaan uuden ajan avointa yhteiskuntaa.
- On karmeaa, jos tämä halvaantuu hallintobyrkokratian projektiksi. Jos katsoo nuorta polvea, alle kolmekymppisiä, he elävät jakamisen kulttuurissa, sosiaalisen median maailmassa ja liikkuvat ihan eri tavalla yhteiskunnassa. He ovat erilaisia kansalaisia. En tiedä miten he äänestävät, mutta karmeinta olisi, että tämä jäisi vain hallinnon sisäiseksi kehittämisohjelmaksi. Kyllä kysymys on isommasta yhteiskunnan muuttumista, Turkki jyrisee.
(…)
YLE Uutiset / Aapo Parviainen
¤
Suomi on Pohjoismaiden ykkönen - alkoholinkulutuksessa
Julkaistu: 16.11.2009
Suomi on saavuttanut kyseenalaisen kärkipaikan Pohjoismaiden välisessä vertailussa. Suomessa kulutettiin tilastojen mukaan viime vuonna ensimmäistä kertaa enemmän alkoholia kuin missään muussa Pohjoismaassa, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Perinteisesti alkoholia on kulutettu eniten Tanskassa. Vuonna 2008 alkoholin kokonaiskulutus oli Suomessa 12,5 litraa sataprosenttista alkoholia 15 vuotta täyttänyttä asukasta kohti laskettuna, kun vastaava luku oli Tanskassa 11,7 litraa.
Suomessa kulutetaan runsaasti enemmän väkeviä alkoholijuomia kuin muissa Pohjoismaissa. Vuonna 2008 Suomessa kulutettiin sataprosenttiseksi alkoholiksi muutettuna 2,7 litraa väkeviä alkoholijuomia 15 vuotta täyttänyttä asukasta kohden, kun muissa Pohjoismaissa kulutus jäi 1,1-1,7 litran välille.
Suomessa väkevien alkoholijuomien osuus alkoholinkulutuksesta on noin 26 prosenttia, kun muissa Pohjoismaissa se on 16-20 prosenttia.
THL muistuttaa, että maissa, joissa alkoholin kulutuksen taso on korkea, todetaan yleensä paljon alkoholiperäisiä terveydellisiä ja sosiaalisia haittoja. Suomessa on tilastojen mukaan alkoholiperäisiä haittoja enemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Etenkin alkoholiin liittyvät kuolemat, alkoholiperäiset maksasairaudet ja alkoholimyrkytykset, ovat yleisimpiä Suomessa.
Uusi Suomi kertoi eilen Varsinais-Suomen poliisin moittineen osan suomalaisista omaksuneen ”eurooppalaiset” juomatavat väärin. Toisin sanoen alkoholia ei juoda enää vain viikonloppuisin, mutta perisuomalaisesta ryyppäämisestä ei ole osattu luopua.
(…)
(http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/77051-suomi-on-pohjoismaiden-ykkonen-alkoholin-kulutuksessa)
¤
Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan itsemurhan teki vuonna 2000 maailmassa noin 815 000 ihmistä, Suomessa noin 1 200 [ihmistä]. Miehillä suurin riski itsemurhaan on 41–45-vuotiaana ja naisilla 46–50 vuoden iässä. Suomessa itsemurhat ovat yleisiä myös nuoremmilla ja 20–34-vuotiailla miehillä se on yleisin yksittäinen kuolinsyy. 15–24-vuotiaiden tyttöjen itsemurhakuolleisuus on Suomessa WHO:n mukaan toiseksi korkein ja poikien viidenneksi korkein maailmassa.
(…)
Suomessa yleisin kuukausi tehdä itsemurha on toukokuu.
(…)
Itsemurha on Suomessa kansainvälisillä mittapuilla melko yleinen ilmiö. Ongelma koskettaa jossakin määrin myös lapsia ja nuoria, joilla laukaisevia tekijöitä saattavat olla mm. koulukiusaaminen, masennus, huonot kotiolot, läheisen kuolema sekä monenlaiset sosiaaliset ongelmat kuten esimerkiksi vanhempien päihdeongelma. Guinnessin Ennätysten Kirjan mukaan suurimmat itsemurhaluvut ovat Liettuassa. Vuosittain siellä tehdään noin 92 itsemurhaa 100 000 asukasta kohden. Toinen maa, jossa itsemurha on hälyttävä kansallinen ongelma, on Unkari, jossa sanotaan lähes 5 000 ihmisen surmaavan itsensä vuosittain.(…)
¤
Joskus väitetään, että on lottovoitto syntyä Suomessa ja että Suomessa on turvallisempaa elää kuin muissa Länsi-Euroopan maissa. Maailman terveysjärjestön WHO:n kokoamien kuolemansyytilastojen mukaan turvallisuuden lottopalkinto menisi Islantiin. Islannissa ei vuonna 1995 kuollut yhtään miestä eikä naista henkirikoksen uhrina. Vuonna 1999 Suomessa kuoli 4,0 miestä 100 000 henkeä kohti väkivaltaan. Kaikissa (…) Länsi-Euroopan maissa väestön fyysinen turvallisuus oli huomattavasti parempi kuin Suomessa. Esimerkiksi Ruotsissa kuoli väkivaltaan 1,5 miestä 100 000 henkeä kohti vuonna 1996.
(http://www.stat.fi/tup/tietoaika/tilaajat/ta_03_02_brasilia.html)

Talvisodan (30.11.1939 – 13.3.1940) kuvataan usein ’käynnistyneen’ Mainilan rajakylässä (Karjalan kannas) sunnuntaina 26.11.1939 ammutuista laukauksista. NL väitti laukausten tulleen Suomen puolelta.
Neuvostoliittolaisten mukaan laukauksiin oli kuollut neljä (4) puna-armeijan sotilasta. Lisäksi useiden sanottiin haavoittuneen. - Suomessa rajavälikohtausta pidettiin alusta alkaen ”teatterinäytöksenä”. - Kun Moskovan arkistot avautuivat 1990-luvulla, niistä näytti ilmenevän, että tapahtuma oli neuvostoliittolaisten lavastama. He olisivat ampuneet laukaukset itse omalle puolelleen. - Vuonna 2004 Mainilan laukauksille löytyi silminnäkijä. Himankalainen Eeti Mattila oli historiallisen ammuskelun aikana vartiossa läheisessä männynlatvassa. (http://yle.fi/elavaarkisto/?s=…amp;a=8001)
¤
Mainilan laukauksia koskeva NL:n ja Suomen välinen noottienvaihto :

Ulkoasiainkomissari Molovin nootti

Ulkoasiainkomissari Molotov jätti sunnuntaina 26.11.1939 Suomen Moskovanlähettiläälle
seuraavan nootin:

Herra lähettiläs.
Puna-armeijan yleisesikunnan ilmoitusen mukaan meidän joukkojamme,
jotka ovat sijoitetut Mainilan kylän tienoille, Karjalan kannaksella,
ammuttiin tänään 26 pnä marraskuuta klo 15.45 odottamatta tykkitulella
Suomen alueelta. Ammuttiin yhteensä 7 tykinlaukausta, joista seurauksena
oli, että 3 sotamiestä ja 1 aliupseeri kuoli sekä 7 sotilasta ja 2 päällystöön
kuuluvaa hekilöä haavoittui. Neuvostojoukot, joilla oli ankara käsky olla
antautumatta provokatioon, pidättäytyivät vasta-ammunnasta.
Neuvostohallitus saattaa tämän tiedoksenne ja katsoo tarpeelliseksi tähdentää, että
Teidän herrojen Tannerin ja Paasikiven kanssa äskettäin käytyjen neuvottelujen
aikana neuvostohallitus huomautti vaarasta, jonka lukuisten vakinaisten joukkojen
keskittäminen rajan välittömään läheisyyteen Leningradin luona aiheuttaa.
Suomen alueelta tapahtuneen provosoivan ja neuvostojoukkoihin kohdistuneen
tykistöammunnan johdosta neuvostohallitus on pakotettu nyt toteamaan, että
suomalaisten joukkojen keskittäminen Leningradin läheisyyteen ei ainoastaan
muodosta uhkaa Leningradille, vaan itse asiassa on Neuvostoliittoa vastaan
vihamielinen teko, joka jo on johtanut hyökkäykseen neuvostojoukkoja vastaan
ja aiheuttanut uhreja. Neuvostohallituksen tarkoituksena ei ole paisuttaa tätä,
päällystön mahdollisesti huonosti johtamien Suomen armeijan joukko-osastojen
taholta suoritettua inhoittavaa hyökkäystoimenpidettä, mutta se haluaisi, ettei
tällaisia inhoittavia tekoja vastedes tapahtuisi. Tämän johdosta neuvostohallitus,
esittäen jyrkän vastalauseen tapahtuneen johdosta ehdottaa, että Suomen hallitus
viipymättä siirtää joukkonsa Karjalan kannaksella kauemmaksi rajalta,
20-25 km:n päähän ja täten estää uudistuvien provokatioiden mahdollisuudet.

Vastaanottakaa, Herra Lähettiläs,t äydellisen kunnioitukseni vakuutus.
Sosialististen Neuvostotasavaltojen
Liiton Ulkoasiainkansankomissari
Molotov.    26 päivänä marraskuuta 1939.
¤

SUOMEN MOSKOVAN-LÄHETTILÄÄN YRJÖ-KOSKISEN
ULKOASIAINKOMISSAARI MOLOTOVILLE
27 PÄIVÄNÄ MARRASKUUTA 1939 OSOITTAMA NOOTTI.

Suomennos.
Herra Kansankomissaari.

Kirjelmäänne tk. 26 p:ltä on minulla kunnia hallitukseni puolesta vastata seuraavaa:

Väittämänne rajaloukkauksen johdosta Suomen hallitus on kiireellisesti pannut toimeen tutkimuksen. Siinä on todettu, että Suomen puolelta ei ole suoritettu kirjelmässänne mainittua tykinlaukausten ampumista. Sen sijaan tutkimukset osoittavat, että Neuvostoliiton puolella rajaa on mainitsemallanne Mainilan seudulla suoritettu 26. 11. klo 15.45—16.05 Neuvostoliiton aikaa ampumista. Suomen puolelta on voitu nähdä räjähdyspaikka, Mainilan kylä-aukea, joka sijaitsee vain n. 800 m rajasta aukean pellon takana. Äänien perustalla, jotka ovat aiheutuneet kuulluista 7 laukauksesta, on voitu todeta, että ase tai aseet, joilla ammunta on suoritettu, ovat sijainneet noin 1 ½ — 2 km kaakkoon räjähdyspaikasta. Havainnot laukauksista oli merkitty asianomaisen rajavartioston päiväkirjaan heti tapahtuman sattuessa.

Näin ollen on kysymyksessä mahdollisesti harjoituksien suorittamisen johdosta Neuvostoliiton puolella tapahtunut onnettomuus, joka ilmoituksenne mukaan valitettavasti on vaatinut ihmisuhreja. Tehtäväni on senvuoksi torjua esittämänne vastalause ja todeta, että Suomen puolelta ei ole suoritettu väittämäänne vihamielistä tekoa Neuvostoliittoa vastaan.

Viittasitte kirjelmässänne myös esittämiinne lausuntoihin herroille Paasikivi ja Tanner, heidän ollessaan Moskovassa, siitä vaarasta, minkä vakinaisten joukkojen keskittäminen rajan välittömään läheisyyteen Leningradin luona aiheuttaisi. Tämän johdosta haluan huomauttaa, että Suomen puolella on rajan välittömään läheisyyteen sijoitettu pääasiassa vain rajavartiojoukkoja; sensijaan ei sinne ole sijoitettu esim, sellaista tykistöä, jonka ampumiskantavuus ulottuisi rajan toiselle puolelle. Joskaan siis ei ole mitään konkreettista aihetta joukkojen siirtämiseen ehdottamallanne tavalla rajalinjalta, on hallitukseni kuitenkin valmis neuvottelemaan asiaa koskevasta Neuvostoliiton hallituksen ehdotuksesta siinä mielessä, että molemmin puolin siirrettäisiin joukot määrätyn matkan päähän rajasta.

Totean tyydytyksellä ilmoituksenne, että Neuvostoliiton hallituksen tarkoituksena ei ollut paisuttaa sen rajatapahtuman merkitystä, jonka se kirjelmänne mukaisesti silloin otaksui tapahtuneen. Olen iloinen, että olen voinut heti seuraavana päivänä esityksenne saamisesta poistaa syntyneen väärinkäsityksen.

Jotta asiassa ei missään tapauksessa jäisi jäljelle minkäänlaista epäselvyyttä, ehdottaa hallitukseni, että molempien maiden Karjalan kannaksen raja-asiamiehet saisivat tehtäväkseen yhteisesti tutkia kysymyksessä olevan tapauksen sen mukaisesti kuin 24. 9. 1928 solmittu, raja-asiamiehiä koskeva sopimus edellyttää.

Vastaanottakaa j.n.e.

A. S. Yrjö-Koskinen.

¤

Mainilan laukaukset oli Mainilan kylässä tapahtunut sotatapahtuma, joka johti Suomen ja NL:n välisen hyökkäämättömyyssopimuksen yksipuoliseen purkamiseen. Neljä päivää myöhemmin alkoi Suomen ja Neuvostoliiton välinen talvisota. - NL:n tiedotuksen mukaan sunnuntaina 26.11.1939 sen alueella sijaitsevassa Mainilan rajakylässä Valkeasaaressa oli kuollut 13 harjoituksissa ollutta rajajoukkojen sotilasta Suomen puolelta tulleeseen tykki- ja heitintuleen. Viimeisimpien tutkimusten mukaankenen mukaan Mainilan laukaukset olivat NL:n lavastama tykistöisku Mainilan kylään. Iskun tarkoituksena oli saada Suomi näyttämään hyökkääjältä talvisodassa. Mainila ei tuolloin ollut Suomen tykistön kantaman sisällä, koska tykit oli käskystä vedetty kauaksi rajalta. Suomi tarjoutui selvittämään tapausta yhteistyössä NL:n kanssa. NL kuitenkin sanoi irti voimassa olleen hyökkäämättömyyssopimuksen.

Joidenkin historioitsijoiden mukaan Mainilan laukauksia ei koskaan edes ammuttu. Suomen rajavartioston tähystystornista kuitenkin kuultiin ja havaittiin viisi tykinlaukausta kello 14.30–15.00 ja kaksi heittimen laukausta kello 15.00–15.05. Rajavartijoiden todistuksen mukaan pystyttiin varmentamaan, että kranaatit tulivat NL:n puolelta. Neuvostoliittolaisista arkistoista ei ole löytynyt raportteja Mainilan laukausten uhreista, joten ketään ei tiettävästi kuollut.

Pietarin valtionyliopiston uuden historian professori Vladimir Baryšnikov julkaisi vuonna 2004 artikkelin, jonka mukaan Mainilan laukauksia ei ammuttu. Baryšnikovin mukaan kysymys oli vain Moskovan radiossa esitetystä väitteestä, jolla ei ollut todellisuuspohjaa. Tätä Baryšnikov perustelee monella seikalla: väitettyjen laukausten uhrien henkilöllisyys ja heidän hautapaikkansa eivät ole tiedossa, eikä Suomen arkistoista löydy yhteneviä ja selviä silminnäkijähavaintoja tapahtumasta. Sodan perusteeksi Moskovan radio esitti tekaistun väitteen Mainilan laukauksista. Baryšnikovin mukaan Suomen viranomaiset ryhtyivät etsimään todisteita NL:n itse ampumista laukauksista. Tuloksena oli kokoelma epäselviä todistajanlausuntoja.

Mainilan laukausten juoni luultavasti kopioitiin vuoden 1939 maaliskuun Puna-armeijan strategisen sotapelin alkuasetelmasta. Sen lähtökohtana oli Saksan, Puolan, Suomen, Viron ja Latvian liitto NL:oa vastaan. Asetelmaan kuului, että Karjalan kannaksella oli Mainilan alueella tapahtunut rajakahakoita, jotka johtaisivat pian avoimeen sotaan Suomen ja Neuvostoliiton välillä.[1]

Kenraali Aaro Pajari määräsi 26.11.1941 kello 14.30 tuomaan kolme kenttätykkiä paikkaan, josta alkuperäiset laukaukset väitettiin ammutun, kirjoitti kuuteen kranaattiin osoitteen liidulla ja kun ammukset oli ladattu tykkeihin, laukaisi ne itse kohti Mainilaa.

1. ↑ Leskinen, Jari: Veljien valtiosalaisuus – Suomen ja Viron salainen sotilaallinen yhteistyö Neuvostoliiton hyökkäyksen varalle vuosina 1918–1940. WSOY, 1999. ISBN 951-0-23828-7. Sivut 327–328.
¤
Aaro Olavi Pajari (17.7.1897 – 14.10.1949) oli suomalainen kenraalimajuri ja kaksinkertainen Mannerheim-ristin ritari.

Talvisodan alkaessa Pajarilla oli everstiluutnanttina komennossaan JR 16. Hänet ylennettiin everstiksi 18.12.1939. Myöhemmin Osasto Pajari toimi Ryhmä Talvelan osana, ja Talvelan siirryttyä Kannakselle Pajarista tuli koko ryhmän komentaja.

(Jatkosodan alkaessa eversti Pajari komensi 18. divisioonaa, joka suoritti elokuussa 1941 läpimurron Kannaksella, joista sotatoimista Pajari nimitettiin 14. syyskuuta 1941 Mannerheim-ristin ritariksi numero 12. Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi 3. lokakuuta 1941. Vuonna 1942 hän johti Suursaaren valtausta. Pajari siirrettiin 3. divisioonan komentajaksi 21. lokakuuta 1943, jossa tehtävässä hän toimi 21. lokakuuta 1944 saakka.)

(Lapin sodassa rohkealla operaatiolla suoritetusta Tornion kaupungin valtauksesta Pajarille myönnettiin Mannerheim-risti toistamiseen 16.10.1944.)

Pajarin oli havaittu pahoinpidelleen vangittuna olleita poliittisia suomalaisia vankeja [1]. 21.10.1944 Pajari komennettiin Lapin sodasta Päämajaan, jossa hänet pidätettiin Liittoutuneiden valvontakomission käskystä (katso Lista 1:n vangit). Sydänvian vuoksi hänet siirrettiin Tilkkaan, jossa Mannerheim itse toi tiedon, ettei syytteitä nosteta. - Pajari kärsi sydänvaivoista, ja hän kuoli sydänkohtaukseen työmatkalla Pohjanmaalla vuonna 1949. Hänet on haudattu Tampereen Kalevankankaalle.

1. ↑ Nestori Parkkari Suomalaisessa vankileirissä 1940-1944.Luku ”Kenraalit tervehdyskäynillä” s. 60 kuvailee Harry Vuoriseen kohdistunutta pahoinpitelyä

Kirjallisuutta
* A.J. Airo (toim.), Mannerheim-ristin ritarit. 2.painos. Martinus Christensen Jyväskylä 1983. ss. 42–43
* Juhani Aromäki (toim.), Mannerheimin ritarit. Arvi A. Karisto Hämeenlinna 1985. ss. 31–32.
* Tauno Kuosa, A.O. Pajari. Viiden sodan soturi. Porvoo WSOY 1981.
* Pekka Ruusukallio (ed.),Hämäläisten kenraali A. O. Pajari. Pirkanmaan sotilaspiirien perinneyhdistys, 2002
* Jukka Tyrkkö (toim.), Pajari, rintamakenraali Aaro Olavi Pajari (1897–1949) sotilaana, esimiehenä ja ihmisenä. Helsinki Otava 1974.
* Thure Larjo, Tornion kaappaus 1944. K.J. Gummerus Osakeyhtiö Jyväskylä 1969

AVOIN KIRJE LAILLISUUSVALVOJILLE :
’tapaus THL - GlaxoSmithKline’ ; selvityspyyntö, joka koskee mahdollista korruptiivista tai lahjomanluonteista rokotetutkimus-rahoitusta (6 miljoonaa euroa)

Mediatietojen (http://www.iltalehti.fi/sikain…9_si.shtml) mukaan brittiläinen GlaxoSmithKline Oy rahoittaa vuonna 2009 Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) pneumokokki-rokotetutkimusta kuudella (6) miljoonalla eurolla.

Yleisen elämänkokemuksen mukaan yritykset eivät jakele osakkeenomistajiensa rahoja hyvän hyvyyttään. Sen vuoksi julkisuudessa on herännyt perusteltuja epäilyjä rokotetutkimuksen korruptiivisesta tai lahjomanluonteisesta rahoituksesta.

Terveydenhuoltoon käytetään maailmassa, pääasiassa verovaroja, yli kolme (3) triljoonaa dollaria. Varat houkuttelevat väärinkäytöksiin niin köyhissä kuin rikkaissakin maissa. USA arvioi, että julkisten ohjelmien Medicare ja Medicaid, budjeteista 5–10 prosenttia on ylimaksua. Britanniassa the National Health Servicen korruption vastainen yksikkö on estänyt korruptiota arvoltaan 170 miljoonaa puntaa. (300 milj. $) vuodesta 1999. Kokonaishyöty arvioidaan nelinkertaiseksi, mikä riittäisi 10 uuden sairaalan rakentamiseksi (Executive summary, Transparency International gcr2006_executive_summary_en; http://fi.wikipedia.org/wiki/K…eydenhoito).

Mediatietojen (http://www.kauppalehti.fi/5/i/…9/11/27816) mukaan lääkejätti GlaxoSmithKline (GSK) tienaa suomalaisille annettavista sikainfluenssarokotteista seitsemän (7) euroa kappaleelta. 5,35 miljoonan suomalaisen rokottaminen H1N1-virusta vastaan tuottaa siis Britaniassa pämajaansa pitävälle GSK:lle noin 37.000.000 euroa.

Korruptioepäilyjä tukevat Britanniasta ja USA:sta peräisin olevat tiedot GSK:n toiminnasta.

Helmikuussa 2007 Britannian petostentorjuntavirasto SFO käynnisti tutkimukset epäillessään GlaxoSmithKlinen maksaneen lahjuksia Saddam Husseinin hallinnolle Irakissa. Esitettyjen väitteiden mukaan GSK maksoi miljoonan dollarin edestä voitelurahoja saadakseen yhdeksän lääketoimituksiin liittyvää sopimusta itselleen (Firms accused of bribing Saddam to be investigated by fraud office 14.2.2007. The Guardian).

Marraskuussa 2007 USA:n kongressin perustama tutkintalautakunta julkaisi raportin (Committee staff report to the chairman and ranking member. Committee on Finance United States Senate. The intimidation of Dr John Buse and the diabetes drug Avandia. [PDF] marraskuu 2007. United States Congressional committee), jonka mukaan GlaxoSmithKline oli painostanut Pohjois-Carolinan yliopiston professori John Busea olemaan hiljaa GSK:n valmistaman diabeteslääke rosiglitatsonin (kauppanimi Avandia) kardiovaskulaarisista riskeistä. GSK:n edustajat painostivat Busen allekirjoittamaan dokumentin, jossa hän peruu aiemmat puheensa lääkkeen mahdollisista riskeistä. Tutkintalautakunnan raportin perusteella yksi painostajista oli GlaxoSmithKlinen pääjohtaja Jean-Pierre Garnier. Lautakunnan arvion mukaan GlaxoSmithKlinen kauppaama diabeteslääke Avandia aiheutti markkinoille tultuaan noin 83 000 sydänkohtausta, joista ainakin osa olisi voitu välttää, mikäli lääkkeen riskit olisivat olleet yleisesti tiedossa.

Edellä esitetyillä perusteilla laillisuusvalvojilla on asialliset perusteet selvittää:

(3) Onko ’THL - GSK -tapauksessa’ muutoin menetelty lainvastaisesti?
¤ ¤ ¤
¤ ¤ ¤
Miljoonapotista vaiettiin
ILTALEHTI.fi Lauantai 21.11.2009 klo 06.06
Epäselvyydet sikainfluenssarokotteiden tilaamisessa ovat olleet laajempia kuin tähän asti on tiedetty.
On kerrottu jo, että Suomi valitsi edullisimman rokotteen ja riskeerasi toimitusvarmuuden tilaamalla rokotteen vain yhdeltä yhtiöltä. Kritiikkiä on tullut lisäksi toimitusajoista.
Nyt on käynyt ilmi myös, että rokotevalmistajan kytköksistä rokotteet tilanneeseen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseen on vaiettu.
Rokotteet valmisti brittiläinen GlaxoSmithKline Oy, joka rahoittaa tänä vuonna THL:n pneumokokki-rokotetutkimusta peräti kuudella miljoonalla eurolla. Kyse on valtavasta summasta, sillä valtiolta THL:n rokoteosasto saa noin miljoonan vuodessa.
OLLI WARIS
(http://www.iltalehti.fi/sikain…9_si.shtml)
¤
(…)
- 2006 Suomi tilasi prepandeemista lintunfuenssarokotetta tarjouskilpailun perusteella brittiläiseltä GSK:lta (Glaxo-Smith-Kline).
(…)
Keskustelua on herättänyt myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n rooli rokotteen hankinnassa. Valmistaja on sen tutkimuskumppani ja rahoittaja. (…)
(…)
Risikko antoi luvan

Päätös rokotteen tilaamisesta kyseiseltä valmistajalta tehtiin keväällä. Ensin asiaa valmisteli THL, sitten sosiaali- ja terveysministeriö. Sen jälkeen se esiteltiin peruspalveluministeri Risikolle.
(…)
STT
http://www.iltalehti.fi/sikain…3_si.shtml
*
Lääkejätti tienaa suomalaisrokotteilla 40 miljoonaa
Torstai 12.11.2009 klo 15:13
(…)
Lääkejätti GSK eli GlaxoSmithKline tienaa suomalaisille piikitettävistä sikainfluenssarokotteista seitsemän euroa kappaleelta. 5,35 miljoonan suomalaisen rokottaminen H1N1-virusta vastaan tuottaa siis Isossa-Britaniassa pämajaansa pitävälle GSK:lle noin 37,5 miljoonaa euroa.
(…)
Kimmo Lundén
Kauppalehti
http://www.kauppalehti.fi/5/i/…9/11/27816