Pour la justice

Vaikeavammaisten henkilöiden oikeuksista

Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annettua lakia (niin kutsuttu vammaispalvelulaki; VPL; laki n:o 380/1987) on muutettu 19.12.2008 annetulla lailla vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain muuttamisesta (981/2008). Viimeksi mainitulla lailla (981/2008) säädetty vammaispalvelulain muutos, joka tuli voimaan 1.9.2009, merkitsee periaatteessa ja käytännössä huomattavaa lainsäädäntöuudistusta. Esimerkkinä voidaan mainita vammaispalvelulain 8 §:n 2 momenttiin lisätty säännös vaikeavammaisen henkilön oikeudesta henkilökohtaiseen apuun. Asiallisesti muutos merkitsee, ettei sellainen apu ole enää 1.9.2009 lukien ollut määrärahasidonnainen palvelu vaan että henkilökohtaisen avun saamisesta on tullut vaikeavammaisen henkilön subjektiivinen oikeus, joka kuuluu kunnan niin kutsutun erityisen järjestämisvelvollisuuden piiriin.

Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain muuttamisesta (981/2008) on siis tullut voimaan 1.9.2009. Lakimuutoksella ei ole tehty periaatteellista muutosta vaikeavammaisten henkilöiden nauttimaan subjektiiviseen oikeuteen palveluasumisen osalta. Vaikeavammaisilla henkilöillä säilyy siis edelleen subjektiivinen oikeus palveluasumiseen. Sanottu oikeus kuuluu siten myös 1.9.2009 lukien kunnan erityisen järjestämisvelvollisuuden piiriin.

(”Kunnalla ei kuitenkaan ole erityistä velvollisuutta palveluasumisen eikä henkilökohtaisen avun järjestämiseen, jos vaikeavammaisen henkilön riittävää huolenpitoa ei voida turvata avohuollon toimenpitein” [vammaispalvelulain 8 §:n 2 mom. L 981/2008; voimaan 1.9.2009]. Tällaisissa tapauksissa vammaispalvelulain mukaisia palveluja ei ole pidetty henkilön hoidon tarpeen kannalta riittävinä ja sopivina. Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta on mietinnössään korostanut, että ”näissä tilanteissa vaikeavammaisten henkilöiden tarvitsema huolenpito on turvattava muun sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännön mukaisilla erityispalveluilla” [StVM 322008 vp].)

Suomen perustuslain (731/1999) 6 §:n 1 momentin mukaan ”[i]hmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä”. ”Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella” (6 §:n 2 momentti). Perustuslain 19 §:n mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon (1 momentti). Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä (3 momentin ensimmäinen virke). Perusoikeusuudistuksen esitöiden mukaan viimeksi mainitussa momentissa tarkoitetun sääntelyn lähtökohtana voidaan pitää sellaista palvelujen tasoa, joka luo jokaiselle ihmiselle edellytykset toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä (HE 309/1993 vp , s. 71/II).

Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien toteutuminen. Vastuu vammaispalvelujen järjestämisestä kuuluu kunnille (vammaispalvelulain 3 §:n 1 momentti). Perustuslain säännökset merkitsevät, että viime kädessä valtion on huolehdittava siitä, että kunnilla on vammaispalvelujen käytännön toteuttamiseksi riittävät taloudelliset voimavarat.
*
Vammaispalvelulain muuttamisesta annetun lain (981/2008) esitöistä (hallituksen esitys [HE] sekä eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö [StVM]) ilmenee, että ”[n]ykyisten palvelujen ulkopuolelle jäänyttä avun tarvetta, johon henkilökohtaisella avulla tulisi vastata, arvioidaan ilmenevän noin 6 000 vaikeavammaisella henkilöllä” (ks. HE 166/2008 vp ja StVM 32/2008 vp). (”Viime vuosina henkilökohtainen avustajatoiminnan asiakasmäärät ovat vuosittain lisääntyneet noin 9 prosentilla eli noin 400 asiakkaalla. Tällä hetkellä toiminnan piirissä on arviolta runsaat 5 000 asiakasta” [HE 166/2008 vp].) Toisaalta hallituksen esityksessä todetaan, että ”[a]vustajien saatavuus on osoittautunut jossain määrin ongelmalliseksi jo nykyisessä järjestelmässä. Tällä perusteella on esitetty epäilyksiä toiminnan laajentamismahdollisuuksia kohtaan” (HE 166/2008 vp). Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta on vastaavasti huomauttanut, että ”pula osaavasta työvoimasta ainakin joissakin osissa maata vaikeuttaa lain toimeenpanoa” (StVM 32/2008 vp). Valiokunta on niin ikään huomauttanut, ettei maassamme ole ”henkilökohtaisen avustajan erillistä ammattitutkintoa” (StVM 32/2008 vp). Valiokunta onkin todennut, että ”[k]oulutuksen järjestäminen kysynnän laajetessa on välttämätöntä” (ibid.). Valiokunnan mielestä ”avustajien koulutustarve tulisi pikaisesti arvioida” (ibid.).

Esillä olevan vammaispalvelulain muuttamista koskevan lain (981/2008) säätäminen on toteutettu normaalista lainsäädäntömenettelystä poikkeavalla tavalla. Tämä ilmenee asianomaisesta hallituksen esityksestä: ”Esityksestä ei ole kiireisen valmisteluaikataulun vuoksi järjestetty lausuntokierrosta” (HE 166/2008 vp). Hallituksen esityksestä ei ilmene, miksi valmisteluaikataulu on ollut kiireinen. Menettely merkitsee ilmeistä puutetta valmisteluprosessissa. Kyseinen hallituksen esitys annettiin eduskunnalle 10.10.2008. Laki on annettu 19.12.2008 ja säädetty tulemaan voimaan 1.9.2009. Tämä näyttäisi osoittavan, ettei lain voimaan saattamisella ole sittenkään ollut kiire. (Kiireelliset laithan saatetaan voimaan välittömästi tai varsin pian lain antamisen jälkeen. Lausuntokierroksen poisjättämisen perustelu onkin herättänyt hämmennystä.)

Hallituksen esityksen mukaan esityksestä on ”kuultu sekä Vammaisfoorumi ry:tä että Suomen Kuntaliiton edustajia” (HE 166/2008 vp). Tässä yhteydessä on syytä huomauttaa, etteivät vammaisjärjestöjen ilmaisemat mielipiteet välttämättä edusta kaikkien vaikeavammaisten henkilöiden mielipiteitä.)

Lakiuudistus on herättänyt paljonkin kysymyksiä. Mistä esimerkiksi löytyy se osaavien ja ammattitaitoisten henkilökohtaisten avustajien (tai muiden vastaavien työntekijöiden, henkilökohtaisen avun sisältämien palvelujen suorittajien) joukko, joka kykenee vastaamaan nykyisten runsaan 5.000 asiakkaan avun tarpeiden lisäksi noin 6.000 (uuden) vaikeavammaisen henkilön avun tarpeeseen (joka tarve on hallituksen esityksessä ja eduskunnan asianomaisen valiokunnan mietinnössä todettu)? Tosiasiahan on, että maassamme on huomattavaa pulaa osaavasta henkilökohtaisten avustajien työvoimasta. Ja toinen tosiasia on, ettei maassamme ole olemassa erillistä henkilökohtaisen avustajan ammattitutkintoa. Kysymys ei ole torjuttavissa viittaamalla laissa tarkoitettuihin henkilökohtaisen avun erilaisiin järjestämistapoihin. Jokainen järjestämistapa, esimerkiksi ’palveluseteli’, edellyttää elävää ihmistä, avustajaa tai häneen rinnastettavissa tai verrattavissa olevaa työntekijää (palvelun suorittaja).

Miten ja mikä viranomainen tai muu taho (mikä?) huolehtii siitä, että kunnissa on riittävästi henkilökohtaisen avun edellyttämiä työntekijöitä (henkilökohtaiset avustajat tai vastaavat työntekijät)?

Mikä viranomainen huolehtii siitä, että maahan saadaan henkilökohtaisen avustajan erillinen ammattitutkinto?

Onko kunnilla käytettävissään de facto riittävästi henkilökohtaisen avun resursseja? (Vai jääkö vaikeavammaisten henkilöiden henkilökohtaista apua koskevan subjektiivisen oikeuden toteutuminen sittenkin viime kädessä vaikeavammaisten henkilöiden itsensä [tai heidän omaistensa tai läheistensä] käytännössä hoidettavaksi?) Kentältä kantautuneet tiedot ovat varsin hälyttäviä.
*
Suomen Kuntaliitosta ennen lakimuutoksen voimaantuloa saadun tiedon mukaan ”[p]alvelusetelijärjestelmien kehittäminen vie aikaa eikä ole todellinen vaihtoehto ainakaan vielä 1.9.  [2009] lukien”.

Helsingin Sanomissa julkaistiin 3.7.2009 kirjoitus otsikolla ”Kuntaliitto moittii uutta lakia kalliiksi”. Kirjoituksessa todetaan muun ohella: ”Uudistus on liiton mielestä valmisteltu niin nopeasti, ettei sen aiheuttamia kustannuksia ja tarvittavien avustajien saatavuutta ole osattu laskea. - Valtion laskelmien mukaan kuntien kulut ovat vuosittain 20-25 miljoonaa euroa, mistä valtio kattaisi kolmanneksen. Kuntaliiton mukaan kulut ovat kymmenkertaiset.”

Yle uutisoi 5.8.2009 seuraavaa (http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2009/08/vaikeavammaiset_karsivat_avustajapulasta_907750.html):
[lainaus alkaa:] Vaikeavammaiset kärsivät avustajapulasta
(…)
Vaikeavammaisten on vaikea löytää luotettavia ja työhönsä sitoutuneita henkilökohtaisia avustajia. Vammaispalvelulain mukaan täysi-ikäinen vammainen valitsee avustajansa itse ja toimii tämän työnantajana. Avustajien palkan maksaa kunta. Etenkin pienillä paikkakunnilla pätevien avustajien saaminen on hankalaa.
Henkilökohtainen avustaja
- Henkilökohtaisina avustajina työskentelee noin 5 000 henkilöä.
- Avustajien tuntipalkka liikkuu kunnasta riippuen hieman alle 10 eurossa. Esimerkiksi Helsinki maksaa avustajalle 9,28 euroa tunnissa.
- Työtehtävät vaihtelevat työnantajan tarpeiden mukaan.
- Usein avoimista työpaikoista ilmoitetaan työ- ja elinkeinotoimistojen internetsivuilla www.mol.fi.
- Henkilökohtainen avustaja on vammaispalvelulain mukainen tukitoimi.
Henkilökohtaisten avustajien työnantajaliitto Hetan puheenjohtaja (…) korostaa, että avustajien saaminen ja saatavuus vaihtelevat paikkakunnittain.
- Tässä on ihan hirveän suuria kuntakohtaisia eroja. Saattaa olla myös isoja sosiaalityöntekijäkohtaisia eroja, kuinka arvioidaan avun tarvetta, laajuutta ja määrää. Suomessa on paljon henkilöitä, joilla on päivässä enemmän niitä tunteja, kun apua ei ole saatavilla.
Myös Kuntaliiton sosiaali- ja terveysyksikön johtaja (…) tietää, ettei etenkään pienillä paikkakunnilla avustajia ole riittävästi.
Tilannetta kiristää syyskuun alussa voimaan tuleva vammaispalvelulain muutos, joka velvoittaa kuntia nostamaan henkilökohtaisen avun tuntimääriä.
- Kuntien ongelmat saada henkilökohtaisia avustajia korostuvat. Jos nyt on ollut vaikeaa, niin tulee todennäköisesti tulemaan entistä vaikeampaa, (…).
Pääkaupunkiseudullakin on huomattu avustajien saamisen vaikeus. Helsingin vastaava[n] sosiaalijohtaja[n] (…) mukaan työsuhteet jäävät yleensä lyhyiksi, koska avustajina toimii paljon opiskelijoita.
- Tässä on ammattikunta, joka on usein vailla koulutusta. Yleensä avustajina on nuoria, jonka elämäntilanteet vaihtelevat monissa suhteissa.
(…) vaikeavammaisilta tulee runsaasti palautetta avustajien saamisen vaikeudesta.
Haasteena luotettavan suhteen rakentaminen
Helsinkiläisellä M[…] R[…]lla on kuudentoista vuoden aikana ollut viitisenkymmentä henkilökohtaista avustajaa. Sähköpyörätuolilla liikkuvalla R[…]lla on lihasvamma, jonka vuoksi hän tarvitsee apua muun muassa henkilökohtaisessa hygieniassa, kotiaskareissa ja autonsa ajossa.
It-päällikkönä työskentelevällä R[…]lle on vuosien varrelta kertynyt kokemusta erilaisista avustajista.
- On ollut hyvin lyhyitä työsuhteita, joissa on osoittautunut, että työntekijä on alkoholisti ja on tullut päihtyneenä työpaikalle Koskenkorvan kanssa. Sitten on ollut entisiä narkomaaneja. On ollut myös valehtelua. Joku on vahingossa rikkonut esimerkiksi autoni, valehdellut ja sitten kadonnut. Sitten on ollut tällaista, että hermot pettävät ja ruvetaan huutamaan.
Poikkeuksetta ikävät tapaukset ovat johtaneet työsuhteen välittömään purkamiseen.
Avustaja perheen ulkopuolelta
Tällä hetkellä pienen tytön isällä on kolme avustajaa. R[…] on siinä mielessä harvinaisessa tilanteessa, että hänellä on ollut samoja avustajia useamman vuoden ajan. Syynä R[…] pitää avustajien säännöllisiä tuntimääriä ja kaupungin maksamaa korvausta muun muassa viikonlopputöistä.
- Olen nähnyt, kuinka vaikea tilanne on muissa kaupungeissa ja kunnissa, joissa en voisi kuvitella enkä pystyisi elämään. Ihan sen takia, että en saisi siellä avustajia niin paljon kuin saan Helsingissä. En pystyisi käymään töissä, enkä pystyisi elättämään perhettäni.
Niin R[…] kuin T[…] korostavat, että henkilökohtaisen avustajan pitää tulla perheen ulkopuolelta eikä lähipiiristä.
- Läheisen kanssa suhde perustuu ihan eri asioille kuin työsuhteessa. Se on ystävyys- tai perhesuhde, eikä se silloin sovellu avustamiseen. Ideana tässä on, että vaikeavammaiset saavat itsenäisyyttä ja riippumattomuutta läheisistään ja perheenjäsenistään.
YLE Uutiset / Mari Mäkinen [lainaus päättyi]
*
Kaiken jälkeen herää kysymys, mistä vammaispalvelulain uudistuksessa on itse asiassa ollut kysymys? Onko siinä haluttu aidosti parantaa kaikkien vaikeavammaisten henkilöiden oikeuksia ja asemaa tasapuolisesti (vai onko kysymys ollut ainoastaan niiden vaikeavammaisten henkilöiden oikeuksien ja aseman parantamisesta, joilla asiat olivat suhteellisen hyvin jo ennen uudistusta)? Nyt on jo selvää, ettei VPL:n uudistus ole 1.9.2009 lukien käytännössä toteutunut monien osattomien vaikeavammaisten toivomalla ja odottamalla tavalla.

Mikä on sellainen laki, jota ei kyetä lain voimaan tultua täysimääräisesti noudattamaan?

Suomen perustuslain mukaan ”[j]ulkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen” (22 §). Tämä tarkoittaa, että muun ohella vaikeavammaisille henkilöille kuuluviin subjektiivisiin oikeuksiin on varat valtiolta ja kunnilta löydyttävä. Nyt siis Suomen Kuntaliitto katsoo, että esillä olevassa tapauksessa valtion laskelmat ovat olleet epärealistiset ja että tosiasialliset ”kulut ovat kymmenkertaiset”.  Tämä merkinnee, etteivät kunnat ole edes - valtion laskelmat huomioon ottaen - varautuneet todellisiin eli kymmenkertaisiin kuluihin. Tämä tarkoittaa, ettei vammaispalvelulain uudistus voi toteutua tarkoitetulla ja säädetyllä tavalla.

Suuri kysymys kuuluu: Miten vaikeavammainen henkilö pääsee tänään oikeuksiinsa suomalaisessa yhteiskunnassa, valtiossa, jonka keskusta-oikeistolainen porvarihallitus ei ole pitänyt kiirettä edes YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen ratifioinnissa?

Suomi ratifioi YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen aikaisintaan vuonna 2011
”Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” (Matt. 25:40)

”Sama koskee tekemättä jättämistä.” (Anonyymi 2000-luvulla) 

YLE uutisten 9.10. (2009) välittämien tietojen mukaan maassamme joudutaan odottamaan vielä pitkään Yhdistyneiden kansakuntien (YK) vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen (Convention on the Rights of Persons with Disabilities) ratifioimista. Ulkoasiainministeriöstä on arvioitu, että sopimuksen ratifiointi voisi tapahtua aikaisintaan vuonna 2011.

YK.n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa 13.12.2006. Konventio (yleissopimus) on Suomen osalta allekirjoitettu 30.3.2007, mutta oma valtiomme ei ole toistaiseksi ratifioinut yleissopimusta. Tähän mennessä yli 70 valtiota on ratifioinut sopimuksen. Kansainvälisesti yleissopimus on tullut voimaan 3.5.2008.

Vertailun vuoksi todettakoon, että Ruotsi on ratifioinut yleissopimuksen jo 15.12.2008 ja Saksa 24.2.2009.

Mutta Suomen keskusta-oikeistolaisella hallituksella eli Keskustan ja Kokoomuksen johtamalla hallituksella ei ole ollut mitään kiirettä yleissopimuksen ratifioimisessa. Tämä kertoo paljon nykyisen hallituksen prioriteeteista. Vammaiset henkilöt eivät yksinkertaisesti näytä tätä hallitusta kiinnostavan. Tämän hallituksen päähuomio näyttää keskittyvän Afganistan-operaatioon, joka sekin vaikuttaa karahtaneen kiville.
*
YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista täydentää YK:n muita ihmisoikeuskonventioita ja korostaa, että vammaisilla ihmisillä on oltava samat oikeudet kuin muilla ihmisillä.

”Suomalaiset vammaisjärjestöt ovat moittineet vammaisten oikeuksia koskevan sopimuksen ratifiointiprosessia Suomessa liian hitaaksi.” (YLE Uutiset / Ilkka Kilpeläinen; http://yle.fi/uutiset/viittoma…68555.html).

Median välittämien uutisten mukaan joukkotuhonnasta (genocide; kansanmurha) syytetyn Suomessa oleskelevan ruandalaisen (B) asiamiehet ovat tehneet rikosilmoituksen jutun tuomarista. Rikosilmoitus kohdistuu asianomaisen käräjäoikeuden laamanniin. Puolustus on pyytänyt poliisia tutkimaan, ovatko laamanni ja tietty kihlakunnansyyttäjä syyllistyneet virkavelvollisuuden rikkomiseen. Pyynnön taustalla on perusteltu epäily, jonka mukaan tuomari ja syyttäjä olisivat ottaneet oikeudessa vastaan kidutuksella saatuja todistajanlausuntoja. Puolustuksen mukaan monia oikeudessa kuultuja todistajia on kidutettu vankilassa. Heidän kuulemisensa todistajina rikkoo puolustuksen mukaan kidutuksen vastaisen kansainvälisen yleissopimuksen määräyksiä. (Puolustus oli jo aikaisemmin vaatinut kyseisistä todistajista luopumista, mutta käräjäoikeus on hylännyt pyynnön.)

B:n syytteiden käsittelyn on määrä jatkua maanantaina 26.10. (B:tä syytetään joukkotuhonnasta Ruandassa vuonna 1994. B on kiistänyt syytteet.)
*
Kiduttamalla hankitun lausunnon käyttö todisteena oikeudellisessa menettelyssä on kielletty. Suomea oikeudellisesti sitovan ’kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen’ (Säädöskokoelman sopimussarja - SopS - 60/1989) 15 artikla kuuluu seuraavasti:

”Jokainen sopimusvaltio huolehtii siitä, ettei mitään lausuntoa, joka todetaan saadun kidutuksella, käytetä todisteena oikeudellisessa menettelyssä, paitsi kidutuksesta syytettyä vastaan todisteena siitä, että sellainen lausunto on annettu.”
*
B:n puolustukseen kuuluva henkilö väittää tavanneensa henkilöitä, jotka olivat paenneet Ruandasta loppuvuodesta 2008. Nuo henkilöt olivat paenneet vuonna 1994 Kongon demokraattiseen tasavaltaan. YK:n pakolaisjärjestön (UNHCR), Kongon ja Ruandan sopimuksen mukaisesti heidät oli palautettu Ruandaan vuonna 1997, minkä jälkeen heidät oli heti vangittu. Heidän kertomansa mukaan heitä itseään ja muita vankeja oli kidutettu ankarasti, kunnes he olivat myöntäneet osallistuneensa joukkotuhontaan Ruandassa vuonna 1994. Sen jälkeen kidutus oli lopetettu, mutta vangeille oli annettu etuuksia, mikäli he olivat kertoneet muista kylän henkilöistä ja heidän tekemisistään joukkotuhonnan kestäessä.

Kyseiset henkilöt ovat B:n puolustukseen kuuluvan henkilön mukaan kertoneet ”yksityiskohtaisesti, kuinka viranomaiset olivat kehottaneet vankeja yhdessä laatimaan kertomuksia, jotka osoittavat että kansanmurha heidän kylässään oli ennalta suunniteltu”. ”Vankeja ohjeistettiin niin, että kertomuksissa tulisi mainita kylän vaikutusvaltaisia henkilöitä sekä niitä, joiden tiedettiin olevan ulkomailla.” Kaikki B:n puolustukseen kuuluvan henkilön tapaamat henkilöt on ”vapautettu yli 10 vuoden tutkintavankeuden jälkeen, kun he ovat valheellisesti myöntäneet osallisuutensa kansanmurhaan”.
*
Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (KP-sopimus; SopS 8/1976) 14 artiklassa olevan sopimusmääräyksessä todetaan:

”Päätettäessä rikossyytteestä henkilöä vastaan tai hänen oikeuksistaan tai velvoituksiaan riita-asiassa jokaisella on oikeus rehelliseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetun toimivaltaisen, riippumattoman ja puolueettoman tuomioistuimen edessä.”

Kriittiset äänet ovat jo pitemmän ajan kuluessa varoitelleet kyseisen oikeudenkäynnin ongelmallisuuksista. Mikäli kidutuksella saatuja lausuntoja on käytetty tai käytetään esillä olevassa oikeudenkäynnissä todisteina B:tä vastaan, kysymys ei voi olla KP-sopimuksessa tarkoitetusta ’rehellisestä oikeudenkäynnistä’.
*
Laillisuusvalvojat pitänevät huolen siitä, että kysymyksessä olevassa oikeudenkäynnissä toimitaan rehellisesti, objektiivisesti ja puolueettomasti Suomen voimassa olevan lainsäädännön  mukaisesti ja Suomea oikeudellisesti velvoittavien ihmisoikeussopimusten asianomaisia määräyksiä noudattaen.

Kansallinen Kokoomus rp (National Coalition Party - Samlingpartiet - Nationale Koalitionspartei - Soome Rahvuslik Koonderakond - Partido de Coalición Nacional - Parti de la Coalition nationale - Partito di Coalizione Nazionale - Partido da Coligação Nacional - etc - etc)

Ulkoministeri (Soome Rahvuslik Koonderakond) on jälleen ”mokannut”. Hän on myös - jälleen kerran - joutunut pyytämään anteeksi.

Onneksi pienellä pohjoisella valtiolla on ulkoministeri, joka kykenee mokaamaan (ja myös pyytämään anteeksi) sujuvasti monella kielellä. Noita kieliä ovat ainakin suomi, ruotsi, ranska, saksa ja englanti. Ulkoministeri (Soome Rahvuslik Koonderakond) on nimittäin Wikipedia-tietojen mukaan ”kaksikielinen: hänen isänsä äidinkieli on ruotsi ja äidin suomi”. ”Lisäksi hän puhuu sujuvasti ranskaa, saksaa ja englantia” (Wikipedia).

”Mitä, puhuiko hän viittä kieltä! Entä oliko hänellä asiaa?”
(Lauri Viita)

Mitä, onko hän todellakin F[…]n ulkoministeri ! Miksi ?
(Anonyymi anno Domini 2009)
*
MTV3 22.10.2009 :
V[….]nen kuuli uutisista Afganistan-kotiutuksesta
Pääministeri […] myöntää, että Afganistan-joukon kotiuttamisessa on ollut ”laajempi tietokatkos” sotilaiden ja poliittisen johdon välillä.
Tänään kävi ilmi, että eduskunnan puolustus- ja ulkoasiainvaliokunnilla oli joukkojen kotiuttamisesta väärä käsitys.
(…)
Oppositio syyttää sotkusta puolustusministeri J[…] H[…]miestä [Soome Rahvuslik Koonderakond].
Pääministeri sanoo kuulleensa itse vaalien turvaamiseen osallistuneen joukon kotiuttamisesta uutisista.
(…)
*
Uusi Suomi 25.10.2009 :
Nolostunut S[….] [Soome Rahvuslik Koonderakond] pyyteli anteeksi
Ulkoministeri […] [Soome Rahvuslik Koonderakond] pyytää (…) suomalaisilta rauhanturvaajilta anteeksi Afganistanin joukkojen kotiutukseen liittyvää kalabaliikkia.
(…)
Tiedonkulkuongelmasta on syytetty lähinnä puolustusministeri J[…] H[…]miestä [(Soome Rahvuslik Koonderakond)]. S[….] [(Soome Rahvuslik Koonderakond)] ottaa haastattelussa itselleen osasyyn (…). (…)
-Tää on tosi noloa.
(…)
*
Uusi Suomi 24.10.2009
Supo-pomo myönsi: Mokasin
Suojelupoliisin päällikkö I[….] S[….] [Soome Rahvuslik Koonderakond] myöntää, että Supo ei ole kertonut kansanedustajille tarpeeksi selkeästi suunnitelmistaan lähettää agentteja ulkomaille terrorismin vastaiseen selvitystyöhön. (…)
-Otan sen piikkiini. Lienen itse epäonnistunut siinä, että viesti ei ole ollut riittävän selkeä. (…)
*
Suomella on ainoastaan viisi ongelmaa:
(1) ulkoministeri [Soome Rahvuslik Koonderakond] (”S[…] sanoi Ylen ruotsinkielisten uutisten haastattelussa, ettei hän aio enää nostaa esille tuhoutunutta klinikkaa, sillä se olisi ilmaista mainosta Kirkon ulkomaanavulle. S[…]n mielestä Kirkon ulkomaanapu halusi vain nostaa omaa brändiään vaatiessaan perusteellista tutkimusta klinikan pommituksesta. - S[…] myös vertasi klinikan tuhoamista kännykän varastamiseen ja siihen, että varkauden uhri pyytäisi apua ulkoministeriltä. - ”To be honest, miksi pitäisi mainostaa Kirkon ulkomaanapua. Se on vähän kuin ’Nokia-(puhelin) varastettiin, aiotteko tehdä jotain?’ He yrittävät ikään kuin nostaa omaa brändiään. That’s the point”, S[…] sanoi ruotsia ja englantia sekoittaen. - Torstai-aamuna (…). ”Täysin mun moka (…) En tiennyt, että mikrofonit oli päällä. (…)” [http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Stubb+pyyt%C3%A4%C3%A4+anteeksi+ Gaza-kommenttejaan+/1135248444261];
Nolostunut S[….] [Soome Rahvuslik Koonderakond] pyyteli anteeksi
Ulkoministeri […] [Soome Rahvuslik Koonderakond] pyytää (…) suomalaisilta rauhanturvaajilta anteeksi Afganistanin joukkojen kotiutukseen liittyvää kalabaliikkia. (…)
Tiedonkulkuongelmasta on syytetty lähinnä puolustusministeri J[…] H[…]miestä [(Soome Rahvuslik Koonderakond)]. S[….] [(Soome Rahvuslik Koonderakond)] ottaa haastattelussa itselleen osasyyn (…).(…)
-Tää on tosi noloa. (…) (Uusi Suomi 25.10.2009)
(2) valtiovarainministeri [Soome Rahvuslik Koonderakond] (joka syksyllä 2008) kertoi julkisesti, ettei USA:ssa alkanut finanssikriisi tule koskettamaan Suomea kuin välillisesti (”Valtiovarainministeri pitää Yhdysvaltain asuntoluottokriisin vaikutusta Suomeen lähinnä välillisenä, mutta hänen mielestään siitä on kuitenkin syytä ottaa opiksi. - Valtionvarainministeri […] (kok.) uskoo, että Suomi pärjää, vaikka Yhdysvaltain asuntoluottokriisi heilutteleekin maailman taloutta.” http://www.mtv3.fi/uutiset/ark…/10/572814 ), ja joka on tekemässä Suomea veroparatiisiksi (ks. M. Hirvosen HS:ssä julkaistu kritiikki);
(3) puolustusministeri [Soome Rahvuslik Koonderakond], joka otti itselleen Tasavallan presidentin ja ulkoministerin kompetenssiin kuuluvia asioita (”maantieteellinen sijoituspaikkamme aiheuttaa meille kolme pääasiallista turvallisuuspoliittista haastetta. Ne ovat Venäjä, Venäjä ja Venäjä.” [puolustusministeri syyskuussa 2007 amerikkalaiselle turvallisuuspolitiikan asiantuntijoille] [http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/H%C3%A4k%C3%A4mies+ Ven%C3%A4j%C3%A4+Suomen+suurin+haaste/1135230102980]) ja osoitti monen kriitikon mielestä kykenemättömyytensä hoitaa valtion yritysomistuksia koskevia asioita sekä epäonnistui Afganistanin kriisinhallintajoukkoa koskevan informaation ulottamisessa valtakunnan ylipäällikköön ja pääministeriin;
(4) suojelupoliisin päällikkö:
Supo-pomo myönsi: Mokasin
Suojelupoliisin päällikkö I[….] S[….] [Soome Rahvuslik Koonderakond] myöntää, että Supo ei ole kertonut kansanedustajille tarpeeksi selkeästi suunnitelmistaan lähettää agentteja ulkomaille terrorismin vastaiseen selvitystyöhön. (…)
-Otan sen piikkiini. Lienen itse epäonnistunut siinä, että viesti ei ole ollut riittävän selkeä. (…) (Uusi Suomi 24.10.2009)
(5) Soome Rahvuslik Koonderakond.
*
”Parodia on jo kauan ollut mahdotonta.
Ne tekevät sen itse.”
(P. Haavikko)

Uusi Suomi 22.10.2009 (http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/74866-vanhanen-kuulin-afganistan-operaation-aikataulusta-uutisista) :

Pääministeri ”kuuli Afganistan-operaation aikataulusta uutisista”

Pääministeri sai tiedon Afganistanin suomalaisjoukkojen kotiuttamisen aikataulusta vasta uutisista, kertoo Yle.
Pääministerin mukaan Afganistan-sekaannuksessa on kyse laajemmasta tietokatkoksesta. Pääministerin mukaan hallituksella ei ollut tietoa siitä, että sotilaiden palvelussopimukset on sovittu päättymään jo ensi viikolla. Pääministeri itse kuuli asiasta uutisista.
Lisäjoukoilla olisi ollut poliittinen valtuutus Afganistanin presidentinvaalien toisen kierroksen yli.
Ylen mukaan Pääministeri kertoi torstaina eduskunnan kyselytunnilla, että asia selvitetään hallituksen ulko- ja turvallisuusvaliokunnan seuraavaan kokoukseen mennessä.
*
Suomella on ainoastaan neljä ongelmaa:
(1) ulkoministeri (”S[…] sanoi Ylen ruotsinkielisten uutisten haastattelussa, ettei hän aio enää nostaa esille tuhoutunutta klinikkaa, sillä se olisi ilmaista mainosta Kirkon ulkomaanavulle. S[…]n mielestä Kirkon ulkomaanapu halusi vain nostaa omaa brändiään vaatiessaan perusteellista tutkimusta klinikan pommituksesta. - S[…] myös vertasi klinikan tuhoamista kännykän varastamiseen ja siihen, että varkauden uhri pyytäisi apua ulkoministeriltä. - ”To be honest, miksi pitäisi mainostaa Kirkon ulkomaanapua. Se on vähän kuin ’Nokia-(puhelin) varastettiin, aiotteko tehdä jotain?’ He yrittävät ikään kuin nostaa omaa brändiään. That’s the point”, S[…] sanoi ruotsia ja englantia sekoittaen. - Torstai-aamuna (…). ”Täysin mun moka (…) En tiennyt, että mikrofonit oli päällä. (…)” [http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Stubb+pyyt%C3%A4%C3%A4+anteeksi+ Gaza-kommenttejaan+/1135248444261];
(2) valtiovarainministeri (joka syksyllä 2008) kertoi julkisesti, ettei USA:ssa alkanut finanssikriisi tule koskettamaan Suomea kuin välillisesti (”Valtiovarainministeri pitää Yhdysvaltain asuntoluottokriisin vaikutusta Suomeen lähinnä välillisenä, mutta hänen mielestään siitä on kuitenkin syytä ottaa opiksi. - Valtionvarainministeri […] (kok.) uskoo, että Suomi pärjää, vaikka Yhdysvaltain asuntoluottokriisi heilutteleekin maailman taloutta.” http://www.mtv3.fi/uutiset/ark…/10/572814 ), ja joka on tekemässä Suomea veroparatiisiksi (ks. M. Hirvosen HS:ssä julkaistu kritiikki);
(3) puolustusministeri, joka otti itselleen Tasavallan presidentin ja ulkoministerin kompetenssiin kuuluvia asioita (”maantieteellinen sijoituspaikkamme aiheuttaa meille kolme pääasiallista turvallisuuspoliittista haastetta. Ne ovat Venäjä, Venäjä ja Venäjä.” [puolustusministeri syyskuussa 2007 amerikkalaiselle turvallisuuspolitiikan asiantuntijoille] [http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/H%C3%A4k%C3%A4mies+ Ven%C3%A4j%C3%A4+Suomen+suurin+haaste/1135230102980]) ja osoitti monen kriitikon mielestä kykenemättömyytensä hoitaa valtion yritysomistuksia koskevia asioita sekä epäonnistui Afganistanin kriisinhallintajoukkoa koskevan informaation ulottamisessa valtakunnan ylipäällikköön ja pääministeriin;
(4) Kokoomus-puolue, joka on selvästi epäonnistunut kansalaisten palvelemisessa.
*
Joku saattaisi esittää, että YLEn uutistoimitukselle ja toimitusjohtaja  Jungnerille myönnetään Pro Info -kunniamerkit sen vuoksi, että YLEn uutistoimitus on onnistuneesti välittänyt pääministerille sen Afganistanin kriisinhallintajoukkoja koskevan informaation, joka oli puolustusministerin toimesta jäänyt oikeaan osoitteeseen toimittamatta.

Puolustuministerin non-info -farssi on osoittanut vapaan ja riippumattoman tiedonvälityksen tarpeellisuuden ja välttämättömyyden. Kunnia informaatiovajeen täyttämisestä kuuluu YLEn uutistoimitukselle ja YLEn toimitusjohtajalle Jungnerille.

Joku saattaisi esittää, että Pro Info -kunniamerkit luovutetaan YLEn uutistoimituksen esimiehelle ja työntekijöille sekä toimitusjohtaja Jungnerille pääministerin toimesta sekä puolustusministerin ja Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtajan läsnä ollessa.

Kauan eläköön YLEn vapaa ja riippumaton uutistoimitus !

Voitokkaasti rymisteli viides kolonna

P. L*pponen on muistellut ja oikeistodemarismin ylimpiin ystäviin ja Jäätteenmäen kaatajiin kuuluva J. V*rkkunen on muistelot kehaisten esitellyt. Kuitenkaan kaikkea ei ole kerrottu. Sen vuoksi suurta yleisöä saattaa jäädä vaivaamaan tarinan epämääräisyys ja ristiriitaisuus, josta punainen lanka näyttäisi puuttuvan. No, ei se puutu. Se löytyy. Punaisen langan pää on vain ensiksi löydettävä. Pyytäkäämme siis apua. Apua! Hieman kovempaa, please. A-pu-va ! No niin, kun hätä on suurin, niin on apukin lähellä. Seuraavassa jaksossa on ote kuvauksesta mieheltä, joka tuntee taustoja tarkemmin. Tässä siis taustaa sille, että kävi kuinka kävi. Kaleidoskoopissa mies, joka valtaan rynniessään vaati sosialisointia ja joka vallan saatuaan osoitti todellisen karvansa eli piilossa pidetyn kokoomus- ja oikeistotaustansa. Pyrkyryydestä valtaan kehkeytyi puhdasverinen oikeistodemari, joka piti huolen hyvinvoivien ihmisten etujen säilyttämisestä ja kasvattamisesta, oikeistodemarin, joka runttasi vasemmalla ponnistelevat historian roskatynnyriin ja joka USA:aa ihannoivana lupasi George W. B*shille maat ja taivaat. Arvattavasti hän kuuluu ajatusmaailmaltaan USA:n (Bushin dynastia, uuskonservatiivit, uusliberalistit ym) ja EU:n todellisen valtaeliitin (’Cabal’; Blair ja monet saksalaiset) suosikkeihin - paremman puutteessa.
*
”Mitä enemmän tutkin (…) Lipposen taustoja, aloin ymmärtää miksi hänen ajattelunsa on (…) lähinnä kokoomuslaista. (…) Lipposen taustallahan on vuosikymmenien kokoomuslainen perinne. Hänen isoisänsä (…) oli kokoomuksen puoluesihteeri vuosina 1918-19 eli aikana, jolloin valkoinen Suomi terrorisoi työväenpuolueita ja oma isoisäni tapettiin Tammisaaren vankileirille, (…). (…) Lipposen isä (…) on edelleen Kuopion kokoomuksen kunniapuheenjohtaja.
(…) Lipponen kasvoi täysin työväenliikkeelle vieraassa ympäristössä ja (…) on suuri kysymysmerkki, miksi hän liittyi sosialidemokraattiseen puolueeseen 1960-luvun lopulla. (…) liittyikö hän sosialidemkraattiseen puolueeseen vain päästäkseen valtaan, sillä 1960-luvun lopullahan kokoomus oli suljettu pois vallankäytöstä. (…) (…) Lipponen on nauttinut melkeinpä suurempaa arvostusta kokoomuksen kuin sosialidemkraattien eduskuntaryhmässä. Myös vuonna 2003 eduskuntavaaleissa tuhannet kokoomuslaiset helsinkiläiset äänestivät Lipposta saadakseen hänet jatkamaan pääministerinä. (…)
Käsitykseni on, että (…) Lipponen liityi sosialidemokraatiseen puolueeseen päästäkseen valtaan. Hän johti sos.dem. puoluetta, kuten johdetaan yritystä, jossa aattelle ja tunteelle ei jäänyt paljon tilaa. (…) Kokoomuslaiset olivat Lipposen kauteen tyytyväisiä, mutta omassa puolueessa kritiikki oli aika ajoin kovaakin, vaikka se ei kovin usein päässyt julkisuuteen asti. (…)
Olin arvostellut Lipposen harjoittamaa politiikkaa kovin sanoin. Tällöin Lipponen huutamalla keskeytti puheeni (…). Ryhmän (…) puheenjohtaja Antti Kalliomäki (…) sanoi, että Elolla on edelleen puheenvuoro. Kun sitten lisäsin, että hän oli puolustanut myös tuloerojen kasvua, Lipponen alkoi uudelleen huutaa niin, että huuto varmasti kuului eduskuntaryhmän kokoushuoneen ulkopuoliselle käytävälle. ’Aiotko sinä senkin lärviä julkisuuteen’, hän karjui. (…)
Olen jäänyt (…) ihmettelemään lehdistön kritiikittömyyttä Lipposeen nähden. Esim. Helsingin Sanomien eduskuntatoimittajasta Jaakko Hautamäestä tuli suoranainen Lippos-fani. (…)
(…) Lipponen on mielestäni täysiverinen poliittinen peluri. Hän saattaa tilanteen mukaan vaihtaa mielipiteensä lähes asiasta kuin asiasta.”
(M. Elo: Politiikkaa ja persoonia. Juva 2007)   

L*pposen kiitoksen ja arvostuksen kohteita Washingtonissa joulukuussa 2002 olivat Bush ja Cheney, miehet, jotka Irakin sodan oikeuttamiseksi valehtelivat omalle kongressilleen ja koko maailmalle. Bush ja Cheney ovat vastuussa paitsi kansainvälisen oikeuden vastaisesta hyökkäyksestä Irakiin myös lukemattomista muista rikoksista ja lainvastaisista teoista (kidutus, epäinhimillinen kohtelu jne jne). Kun sellaisia miehiä kiittää ja arvostaa - ihan julkisesti - saattaa palkinto odottaa. Nähtäväksi jää, onko palkintona L*pposen tapauksessa Euroopan unionin presidentin virka?

Pienen pohjoisen maan (silloinen) pääministeri (P) kävi 9.12.2002 Washingtonissa presidentti George W. Bushin (B) ja varapresidenti Cheneyn (C) kanssa keskustelun ’ajankohtaisista aiheista’.Irak
”Bush (…) kiitti [pienen pohjoisen valtion] hallitusta Irakin tilannetta koskevista kannanotoista ja liittymisestä koalitioon.”
(…)
”[P] kiitti [B:tä] johtajuudesta pyrkimyksissä rakentaa kansainvälinen koalitio.” (…)”
(…)
Terrorismin vastainen taistelu

”[P] (…) totesi [pienen pohjoisen valtion] olevan Yhdysvaltain [Y] liittolainen terrorismin vastaisessa taistelussa.” (…)
(…)
NATO
(…)
”Puolustusvoimia vahvistetaan hankinnoilla myös [Y:stä].” (…)

Transatlanttiset suhteet
(…)
”[P] korosi, että tarvitaan transatlanttista turvallisuusyhteistyötä. Tämän rinnalle ei tarvita erillistä eurooppalaista puolustusta.”
(…)

Tapaaminen varapresidentti [C:n] kanssa

Irak
”[P] kertoi [pienen pohjoisen valtion] suhtautuvan myönteisesti [Y:n] pyyntöön osallistua toimintaan konfliktin jälkeen Irakissa sekä YK:n johtaman humanitaarisen toiminnan että rauhanturvatoiminnan kautta.”
(…)
”[P] totesi yhteistyön olevan tärkeää koalition säilyttämiseksi.” (…)
(…)

Terrorismin vastainen taistelu
”[P] totesi arvostavansa [C:n] henkilökohtaista panosta terrorismin vastaisessa toiminnassa. [Pieni pohjoinen valtio] jatkaa omalta osaltaan aktiivisena liittolaisena tässä taistelussa.” (…)
(…)

Eurooppa - NATO:n ja EU:n laajentuminen
[P] kertoi: (…)
Materiaalihankintoihin käytämme varoja niin, että NATO-maiden joukossa olisimme viidentenä per capita -menojen osalta.” (…)
(…)

”Kalastus on elinkeinoista vanhimpia. Kalaa pyydetään yleensä ihmisten ravinnoksi tai eläinten ravinnoksi.” (Wikipedia)

”Pohjolassa feodaaliyhteiskunta ei kehittynyt samalla tavalla kuin Keski-Euroopassa, ja käsite ”vapaa talonpoika” ei ole pelkkä myytti vaan historiallinen tosiasia.” (http://www.pohjola-norden.fi/fi/pohjoismaat/pohjola/pohjola_aatteena/?id=298)

”Jokamiehenoikeuksilla tarkoitetaan jokaisen oikeutta nauttia luonnosta ja hyödyntää sitä riippumatta alueen omistussuhteista. Luonnon käyttämiseen jokamiehenoikeuksien sallimissa rajoissa ei siis tarvita maanomistajan lupaa eikä jokamiehenoikeuksien käyttämisestä tarvitse maksaa. Suomessa jokamiehenoikeudet koskevat myös ulkomaalaisia. - Monissa Euroopan maissa luonnossa liikkuminen vaatii pääsääntöisesti maanomistajan luvan.” (Wikipedia)

”Alussa olivat suo, kuokka - ja Jussi”
(Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla)

Laki vuokra-alueiden lunastamisesta (”Torpparilaki”) oli 17. heinäkuuta 1918 hyväksytty laki torppareiden, mäkitupalaisten ja lampuotien oikeudesta lunastaa vuokra-alueensa. - Torpparilaki laajensi Suomen itsenäistä pienviljelijäluokkaa ja antoi laajoille kansanosille omaa maata. Tämä vaikutti osaltaan kansan eheytymiseen sisällissodan jälkeen” (Wikipedia).

’ Sitten tuli EU ja sen myötä direktiivit, korvamerkinnät, satelliittipaikannuslaitteet ja satelliittivalvonta. Ho-hoi, Wapaa Talonpoika, if any ! Kiitos ja hyvästi ! ’
(Anonyymi syksyllä 2009)

Euroopan unioni ”määrittelee yhteisen maatalous- ja kalastuspolitiikan ja toteuttaa sitä.” EU:n jäsenvaltiona pieni Suomi on alistettu EU:n isoisten (Saksa, Ranska, Britannia, Italia, Espanja) eliittien tahtoon. Suomea viedään, ja harvemmin se enää edes vikisee.

Tänään Suomi on siis Euroopan unionin (EU) jäsenvaltio, ollut jo 1.1.1995 lukien. Jäsenyyden vuoksi Suomen on noudatettava EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa ja yhteistä kalastuspolitiikkaa. Tämä merkitsee, että kaikki olennainen on tarkasti säänneltyä ja tarkasti valvottua ja syynättyä. Nautakarjakin on korvamerkitty. Sen vuoksi meillä tiedetään satelliittivalvonnan tarkasti, missä kukin nautakarjaan kuuluva yksilö sijaitsee.

(Miten metkaa, että toisin on maamme vanhusten laita, ikäihmisten, joiden olinpaikasta ei useinkaan ole havaintoja. Heidän poismenostaan saamme silloin tällöin tietoa vain postinkantajalta. Eikä lopputulos ole ’holjaa’.)

Olemme iloisia nettomaksajia lähes kaikki, paitsi maamme rikkaimpiin kuuluva Sampo Oyj:n hallituksen puheenjohtaja, jonka tilan EU:lta saama tuki on Suomen suurimpia. ”Ylen TV2:n Tuomio-ohjelman selvityksen mukaan finanssiyhtiö Sammon konsernijohtajan (…) tilalleen saamat tuet ovat kasvaneet runsaasti vuosi vuodelta.- Salossa sijaitseva Joensuun kartano sai viime vuonna yhteensä yli 300.000 euroa kansallista ja Euroopan unionin maataloustukea. [Kyseinen konsernijohtaja] on omistanut kartanon vuodesta 2001.”
*
[julkaistu 20.10.2009] klo 14:12, päivitetty eilen klo 15:03

EU on päättänyt kieltää virkistyskalastajan merestä pyytämän kalan myynnin. Asiasta päätettiin maa- ja metsätalousministerien kokouksessa Luxemburgissa.
Kalastuksen valvontajärjestelmää koskevassa uudistuksessa Suomi taipui kompromissiin, koska samalla torjuttiin ehdotus vapaa-ajan kalastajien saaliiden sisällyttäminen kalastuskiintiöihin ja minimirangaistus säädösrikkomuksista. Uusi säädös tulee voimaan vuoden alusta.
Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila (kesk.) pitää päätöstä silti valitettavana.
- Tässä mentiin nyt Välimeren alueen tavoitteiden ja vaatimusten mukaan, sanoo ministeri Anttila.
Sääntöjen tiukentamista on vaatinut erityisesti Italia. Saaliiden myynti on iso ongelma Välimerellä, missä virkistyskalastus on erittäin mittavaa ja merkittävää. Saaliina tulee muun muassa tonnikalaa.
Suomessa merkittävin kala on lohi, jonka osuus saaliista on 7-10 prosenttia.
(…)
Myytävien saaliiden määrästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta Anttilan käsityksen mukaan kalaa on myyty etupäässä lähipiirille ja vanhuksille rannikolla ja saaristossa. Anttila pelkää, että tällainen sääntely johtaa vain harmaan talouden kasvuun, koska valvonta on vaikeaa. Vapaa-ajan kalastuksen loppumiseen merellä hän ei usko.
(…)
Suomessa on vajaat 2 miljoonaa virkityskalastajaa.

(…)
Ammattikalastukseen tiukempia sääntöjä

EU päätti laajentaa rangaistusjärjestelmää kiintiöiden ylittämisestä. Vastedes rangaistuspisteet annetaan sekä alukselle että kapteenille.
Saaliin sisällön arviointivelvollisuutta tiukennetaan. Sekasaaliissa (esimerkiksi kilohaili ja silakka) merellä kalastuspäiväkirjaan merkityt määrät saavat heittää korkeintaan 10 prosenttia maissa tarkistettavista määristä.
Lisäksi satelliittipaikannuslaite on vastaisuudessa löydyttävä kaikista vähintään 12-metrisistä veneistä. Alle vuorokauden merellä olevilla raja on 15 metriä.

YLE Uutiset / Susanna Turunen (http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2009/10/eu_kieltaa_vapaa-ajan_kalastajilta_merisaaliiden_myynnin_1094155.html)
*
Niinpä niin, Euroopan unionin pieni jäsenvaltio on taas kerran vedetty kölin alitse. Eli vielä on käyttöä ilmaisulle ”Ne jyrää meitin”.

Olisi kiintoisaa tietää, miten nuo ”vajaat 2 miljoonaa virkityskalastajaa” aikanaan äänestivät - EU-jäsenyyden puolesta vai sitä vastaan. No, enää ei pyristellä. Ja miksipä pyristellä? Kaikkihan on hyvin, niin EU:ssa kuin meillä. Vai onko sittenkään?
*
”Pohjoismaalaisten välillä vallitsevan yhteenkuuluvuusliikkeen synnyn voi ajoittaa 1800-luvun alkupuoliskolle, jolloin skandinavismiksi kutsuttu liike syntyi edistämään kansojen välistä yhteistyötä ja pyrki yhdistämään niitä poliittisesti. Perusta yhteenkuuluvuudelle oli toki syntynyt jo paljon aiemmin, ja jotkut pohjoismaista kulttuuria tutkineet näkevät Pohjolan yhteisenä arvoperustana erityisen valistuksen, jossa vapaus ja tasa-arvo hallittiin paremmin kuin muualla. Pohjolassa feodaaliyhteiskunta ei kehittynyt samalla tavalla kuin Keski-Euroopassa, ja käsite ”vapaa talonpoika” ei ole pelkkä myytti vaan historiallinen tosiasia.” (http://www.pohjola-norden.fi/fi/pohjoismaat/pohjola/pohjola_aatteena/?id=298)

Pohjola-Nordenin verkkosivusto näyttäisi huutavan päivityksen perään. Avittakaamme: ” ’Vapaa talonpoika’ ”ei ole ollut Suomessakaan pelkkä myytti vaan historiallinen tosiasia. Tosin tuolle myytille ei ole enää 1.1.1995 lukien ollut minkäänlaista katetta.” Myytti on kuollut, ainoastaan chansonit jäivät: Ma liberté, longtemps je t’ai gardée…

19.10. 2009 YLE TV1:n Kotikatsomo-sarjassa esitetään draama ”Pääministeri”, joka on tulkinta kevään 2003 tapahtumista, jolloin Suomessa oli pääministerinä Anneli Jäätteenmäki. (Käsikirjoitus Timo Harakka ja Antti Karumo, ohjaus Jyri Kähönen. Pääroolissa Jonna Järnefelt.)

Pääministerin ohjaaja Jyri Kähönen:
Onko Sinun mielestäsi Irak-skandaalista tullut totuus julki?
”Ei. Mielestäni suuri epäkohta oli se, joka on monesti todettu, on että Anneli Jätteenmäen tuoma asiasisältö jäi teknisten seikkojen varjoon. Keskustelu onnistuttiin kääntämään siihen, miten Jätteenmäki on saanut tietonsa. Unohtui, mitä hän yritti sanoa. Se mitä hän yritti sanoa, oli mielestäni tärkeämpää – loppujen lopuksi.”

Pääministerin käsikirjoittaja, toimittaja Timo Harakka:
Irak-skandaalista jäljellä sota
(…)
”(…) olisi pitänyt keskustella, kyseenalaistaa ja kiistellä siitä, mikä on Suomen osuus valtavassa sotaoperaatiossa.”
Miten poimit Irak-skandaalista ainekset draamaan?
”(…) Koko ajan taustalla kummitteli iso kysymys, joka oli jäänyt sivurooliin ajolähdön ja kujanjuoksun taakse eli mikä oli Suomen osuus Irakin vastaisessa koalitiossa.”
”Irakin sota, joka edelleen jatkuu, nousi tärkeämmäksi poliittiseksi ja yhteiskunnalliseksi taustaksi tapahtumille kuin vaalit tai hallituksen muodostamisen kuviot. ”
”Yksi asia, joka myös on jäänyt melkein huomaamatta on se, että eduskuntavaalien vaalipäivänä Suomesta karkotettiin joukko irakilaisia diplomaatteja.”

”2002
Yhdysvallat ryhtyy valmistelemaan Saddam Husseinin syrjäyttämiseen tähtäävää hyökkäystä Irakiin pian New Yorkin terrori-iskujen jälkeen syyskuussa 2001. Presidentti George W. Bush saa pääliittolaisekseen Britannian pääministerin Tony Blairin. Seuraavan vuoden kuluessa Yhdysvallat ja Britannia väittävät Irakin tuottavan salaisia joukkotuhoaseita. YK lähettää Hans Blixin johtaman asetarkastajaryhmän Irakiin, mutta väitteille ei löydy katetta.
NATO-liittolaisista Ranska ja Saksa kieltäytyvät osallistumasta Irakin-vastaiseen ”koalitioon”. Syyskuussa Saksan liittokansleri Gerhard Schröder voittaa vaalit antiamerikkalaisilla teemoilla. Lokakuussa Yhdysvaltain kongressi ja senaatti hyväksyvät sotasuunnitelman lähes yksimielisesti.
Marraskuun 8. päivänä annettu turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1441 ei vielä anna hyökkäykselle YK:n valtuutusta, jota myös Suomi pitää välttämättömänä. Yhdysvallat
valmistautuu sotaan tarvittaessa ilman YK:n lupaa ja hakee laajaa kansainvälistä tukea. Myös Suomen pääministeri Paavo Lipponen tapaa presidentti Bushin Washingtonissa 9.12.
2003
Sota näyttää jo vääjäämättömältä, vaikka Yhdysvaltain ulkoministerin Colin Powellin todisteet Irakin aseohjelmasta eivät vakuuta YK:n yleiskokousta 5. helmikuuta. Muiden muassa Blix kumoaa Powellin väitteitä vedotessaan YK:n istunnossa asetarkastusten jatkamisen puolesta 14. helmikuuta. Seuraavana päivänä järjestetään valtavia sodanvastaisia mielenosoituksia ympäri maailman; Helsingin kaduilla on 30.000 ihmistä.
Oppositiojohtaja Anneli Jäätteenmäki esittää mm. Lipposen Washingtonin-vierailusta saamiensa salaisten tietojen pohjalta, että Yhdysvallat pitää Suomea liittolaisenaan. Pääministeri kiistää tulkinnan jyrkästi. 8. maaliskuuta hallitus ja presidentti Tarja Halonen tiukentavat Suomen kantaa Irak-hyökkäykseen.
Maaliskuun alussa Yhdysvaltain puolustusministeriö Pentagon käynnistää ”Operaatio Uhkaavan taivaanrannan” (Operation Imminent Horizon). 60 valtiota, myös Suomi, saa Yhdysvalloilta pyynnön karkottaa irakilaiset diplomaatit maastaan. Pyrkimyksenä on lujittaa liittoumaa, estää kostoiskut Euroopassa ja painostaa diplomaatteja loikkaamaan Yhdysvaltain puolelle. Norja kieltäytyy karkotuksista, Ruotsi myöntyy. 14. maaliskuuta pääministeri Lipponen sanoo suhtautuvansa asiaan ”hyvin vakavasti” ja Suojelupoliisin tutkivan irakilaisdiplomaatteja. Seuraavana päivänä, eduskuntavaaleja edeltävänä lauantaina, Supon pääjohtaja Seppo Nevala kuitenkin sanoo, ettei ole saanut toimeksiantoa.
Kaksi päivää myöhemmin, vaaleja seuraavana maanantaina 17.3., Suomi ilmoittaa karkottavansa maasta kolme irakilaista diplomaattia. Irak kertoo, että he ovat lähetystösihteeri Khalid I. Mohammed Shallah sekä lähetystöneuvokset Muhammad A. Muaiad ja Muhammad J. Kased.
Ulkoministeriön tiedotteen mukaan diplomaattien toimintaa on seurattu “useita kuukausia”. Tiedote toteaa myös: “Suomen hallitus ei käsittele julkisuudessa asiaan liittyviä yksityiskohtia.” Ulkoministeri Erkki Tuomioja ei kommentoi. Irakin asiainhoitaja pitää selvänä, että Suomi karkottaa diplomaatit Yhdysvaltain painostuksesta, myöhemmin Tuomioja kiistää yhteyden.
Samoin 17.3. sotaliittouman johtavat maat, Yhdysvallat, Britannia ja Espanja ilmoittavat, että ne eivät enää hae YK:lta valtuutusta hyökkäykseen. Samana iltana presidentti Bush antaa tv-puheessaan Saddamille ja hänen lähipiirilleen 48 tuntia aikaa poistua Irakista. Määräajan umpeuduttua - torstaina Suomen aikaa ja neljä päivää eduskuntavaalien jälkeen - alkaa hyökkäys Bagdadiin.”
Pääministerin käsikirjoittajat
Timo Harakka
Antti Karumo
*
”(…) Irakin sota oikeutettiin Saddam Husseinin väitetyillä joukkotuhoaseilla, joista jotkut voitaisiin laukaista kolmessa vartissa kylvämään kauhistuttavaa tuhoa. Meille vakuutettiin tämän olevan totta. Se ei ollut totta. Meille kerrottiin Irakilla olleen suhteet al-Qaidaan ja osavastuu syyskuun yhdennentoista päivän hirmutöistä New Yorkissa. Meille vakuutettiin tämän olevan totta. Se ei ollut totta. Meille kerrottiin, että Irak uhkasi maailman turvallisuutta. Meille vakuutettiin tämän olevan totta. Se ei ollut totta.”
(…)
”Irakin miehitys oli rosvoretki, räikeää valtioterrorismia, ja osoitti kansainvälisen oikeuden täydellistä halveksuntaa. Miehitys oli mielivaltainen sotatoimi, jolle antoivat potkua valheet toisensa perään sekä median ja sen kautta yleisön sumeilematon manipulointi. Tarkoituksena oli vakiinnuttaa Yhdysvaltojen sotilaallinen ja taloudellinen kontrolli Lähi-idässä verhoamalla hanke kansan vapauttamiseksi – viimeisenä keinona kun muut verukkeet oli jouduttu hylkäämään. Näyttävä sotilaallisen voiman osoitus, jonka vuoksi tuhansia ja taas tuhansia syyttömiä ihmisiä surmattiin ja silvottiin.
Olemme tuoneet Irakin kansalle kidutusta, rypälepommeja, köyhdytettyä uraania, lukemattomia satunnaisia murhia, hätää, rappiota ja kuolemaa ja kutsuneet sitä ”vapauden ja demokratian tuomiseksi Lähi-itään”.
Montako ihmistä pitää tappaa ennen kuin käy massamurhaajasta ja sotarikollisesta? Satatuhatta? Siinä on enemmän kuin tarpeeksi, ajattelisin. Siksi on oikeudenmukaista, että Bush ja Blair tuodaan kansainvälisen rikostuomioistuimen eteen. Bush on kuitenkin ollut ovela. Hän ei ole ratifioinut tätä tuomioistuinta. Sen vuoksi hän on varoittanut, että jos yksikin yhdysvaltalainen sotilas tai poliitikko joutuu syytetyksi tässä oikeudessa, hän lähettää paikalle merijalkaväen. Mutta Tony Blair on tunnustanut oikeuden ja on asetettavissa syytteeseen.”
(Nobel-palkittu näytelmäkirjailija Harold Pinter Nobel-luennossaan 7.12.2005)
*
Jäätteenmäki syytön, Manniselle sakot
(http://www.mtv3.fi/uutiset/arkisto.shtml/arkistot/kotimaa/2004/03/210463)
20.03.2004 18:10
Helsingin käräjäoikeus vapautti [päätöksellään 19.3.2004] Anneli Jäätteenmäen syytteistä [Irak-vuoto-oikeudenkäynnissä]. Martti Manninen tuomittiin sakkoihin.
Helsingin käräjäoikeus hylkäsi kansanedustaja Anneli Jäätteenmäen (kesk.) syytteet Irak-vuoto-oikeudenkäynnissä. Presidentin entinen neuvonantaja Martti Manninen tuomittiin maksamaan 80 päiväsakkoa virkasalaisuuden rikkomisesta.
Asianajaja Aarno Arvelan mukaan hänen päämiehensä Jäätteenmäki on hyvin helpottunut Helsingin käräjäoikeuden päätöksestä hylätä häntä vastaan nostetut syytteet.
Arvela soitti tiedon käräjäoikeuden päätöksestä Jäätteenmäelle. Arvela sanoi myös itse olevansa tulokseen tyytyväinen.
Tiedotteessaan Jäättenmäki sanoo olevansa helpottunut Helsingin käräjäoikeuden päätöksestä.
- Toivottavasti ratkaisu on tämän pitkän piinan päätös, Jäätteenmäki sanoi.
Hän kiitti samalla kaikkia tukijoitaan.
- Kiitän kaikkia niitä ihmisiä, jotka myötäeläen ovat tukeneet minua tämän raskaan prosessin aikana.
*
Pienen pohjoisen maan (silloinen) pääministeri (P) kävi 9.12.2002 Washingtonissa presidentti Bushin (B) ja varapresidenti Cheneyn (C) kanssa keskustelun ’ajankohtaisista aiheista’.

Irak
”[B] (…) kiitti [pienen pohjoisen valtion] hallitusta Irakin tilannetta koskevista kannanotoista ja liittymisestä koalitioon.”
(…)
”[P] kiitti [B:tä] johtajuudesta pyrkimyksissä rakentaa kansainvälinen koalitio.” (…)”
(…)
Terrorismin vastainen taistelu

”[P] (…) totesi [pienen pohjoisen valtion] olevan Yhdysvaltain [Y] liittolainen terrorismin vastaisessa taistelussa.” (…)
(…)
NATO
(…)
”Puolustusvoimia vahvistetaan hankinnoilla myös [Y:stä].” (…)

Transatlanttiset suhteet
(…)
”[P] korosi, että tarvitaan transatlanttista turvallisuusyhteistyötä. Tämän rinnalle ei tarvita erillistä eurooppalaista puolustusta.”
(…)

Tapaaminen varapresidentti [C:n] kanssa

Irak
”[P] kertoi [pienen pohjoisen valtion] suhtautuvan myönteisesti [Y:n] pyyntöön osallistua toimintaan konfliktin jälkeen Irakissa sekä YK:n johtaman humanitaarisen toiminnan että rauhanturvatoiminnan kautta.”
(…)
”[P] totesi yhteistyön olevan tärkeää koalition säilyttämiseksi.” (…)
(…)

Terrorismin vastainen taistelu
”[P] totesi arvostavansa [C:n] henkilökohtaista panosta terrorismin vastaisessa toiminnassa. [Pieni pohjoinen valtio] jatkaa omalta osaltaan aktiivisena liittolaisena tässä taistelussa.” (…)
(…)

Eurooppa - NATO:n ja EU:n laajentuminen
[P] kertoi: (…)
Materiaalihankintoihin käytämme varoja niin, että NATO-maiden joukossa olisimme viidentenä per capita -menojen osalta.” (…)
(…)
”[Pienelle pohjoiselle valtiolle]  tärkeää on edetä yhdessä Ruotsin kanssa myös turvallisuuskysymyksissä.” (…)
(…)

Yhteistyömahdollisuudet puolustusmateriaalialalla
”[P] nosti esille [pienen pohjoisen valtion] kiinnostuksen  yhteistyöhön puolustusmateriaaliteollisuudessa. [Pieni pohjoinen valtio] tarjoaa [Y:lle] tuotteita, kuten AMOS-kranaatinheitinjärjestelmää, joka on paras alallaan.” (…)
(…)
*
”Halukkaiden koalitio” oli - Wikipedia-kuvauksen mukaan (http://fi.wikipedia.org/wiki/Halukkaiden_koalitio) - USA:n kokoama ”liitto, joka tuki Irakin sotaa 2003 Irakin väitettyjen joukkotuhoaseiden riisumiseksi ja YK:n turvallisuusneuvoston ehdollisina antamien päätösten toimeenpanemiseksi”. ”Koalitiolle annettava tuki vaihteli sotilasoperaatioihin osallistumisesta ylilento-oikeuteen ja poliittiseen tukeen.”

Julkisesti liittoumaan liittyi 48 maata. USA:n silloisen ulkoministerin Colin Powellin mukaan liittoumaan kuului myös monia muita maita, jotka eivät kuitenkaan julkisesti tahtoneet sitä tunnustaa. ”Liittoumaan epävirallisesti liittyneitä maita saattoivat olla muun muassa Kanada ja Suomi.”
*
Entinen pääministeri P on yksi USA:n todellisen valtaeliitin (’Cabal’) suosikeista EU:n presidentiksi. Syy: P suhtautui myönteisesti George W. Bushiin ja Cheney’hin. Vielä eräsi syy: ”[P] kiitti [B:tä] johtajuudesta pyrkimyksissä rakentaa kansainvälinen koalitio.” (…)” Tämä sen jälkeen kun oli tapahtunut, että ”[B] (…) kiitti [pienen pohjoisen valtion] hallitusta Irakin tilannetta koskevista kannanotoista ja liittymisestä koalitioon.” Lopulta viimeinen syy: ”[P] korosi, että tarvitaan transatlanttista turvallisuusyhteistyötä. Tämän rinnalle ei tarvita erillistä eurooppalaista puolustusta.”

P siis kelpaa USA:n todelliselle valtaeliitille (Cabal). Sille kelpaa tietenkin myös George W. Bushin taannoinen uskollinen apuri ja aseenkantaja Blair. Mutta kelpaako sotarikollinen Blair Ranskan ja Saksan eliitille? Vai olisiko todellakin harvasanainen murahtelija parempi ja lopultakin marionettimaisempi. Blairissä USA:n Cabal saisi EU:hun viidennen kolonnansa. P on ehkä sittenkin enemmän eurooppalainen; hänessähän on ’teutonia’, italialaisuutta ja kunnon finlandialaista valkoisuutta, kuten hänen sukutaustansa kiertämättä osoittaa. Elämme jälleen kerran kiinnostavia aikoja.
*
Tasavallan presidentti Tarja Halosen KOMEA puheenvuoro (ote) YK:n yleiskokouksen 59. istunnossa New Yorkissa 21.9.2004:

”(…)
Ei voida puhua ihmisarvosta, kun miljoonien ihmisten perusoikeuksia loukataan päivittäin.
Tasa-arvoa ei ole niin kauan kuin maailmassa syrjitään ihmisiä sukupuolen, rodun tai uskomusten perusteella.
Oikeudenmukaisuutta ei ole, kun kansainväliset ja kansalliset säännöt suosivat rikkaita ja voimakkaita ja sortavat köyhiä ja heikkoja.
Me, kansakuntien perhe, emme voi jäädä sivustaseuraajiksi. Voidaksemme vastata globalisoituvan maailman haasteisiin tarvitsemme monenkeskisiä työkaluja.
Meidän on kehitettävä ja parannettava yhteisiä monenvälisiä instituutioitamme. Tämä koskee erityisesti YK:ta, jonka asema rauhan ja turvallisuuden edistämisessä on ainutkertainen.
Jäsenvaltiot ovat antaneet turvallisuusneuvostolle ensisijaisen vastuun kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisestä. Turvallisuusneuvoston jäsenten – etenkin sen pysyvien jäsenten – tulee osoittaa yhteistä tahtoa ja tinkiä suppeasti määritellyistä kansallisista eduista. Toisaalta muiden maiden on osoitettava tukea turvallisuusneuvoston asemalle ja sen päätöksille.

Irakin sodan alla kansainvälinen yhteisö kuitenkin epäonnistui. Keskenään ristiriitaiset kansalliset edut ohittivat yhteisen tahdon. Ei sitouduttu riittävästi toimimaan turvallisuusneuvoston päätöslauselmien mukaisesti. Osa jäsenkunnasta turvautui voimatoimiin, jotka eivät olleet kansainvälisen oikeuden mukaisia. (…)”
*
Ja niinhän siinä kävi, että Kokoomus hirmustui Tasavallan presidentin puheesta. Voimattomasta raivosta todistaa kansanedustaja Sasin jäljempänä oleva kirjallinen kysymys (KK 837/2004 vp).
(Kirjallinen kysymys on dokumentoitu todistus siitä, miten Kokoomus riemumielin hyväksyi USA:n kansainvälisen oikeuden vastaisen hyökkäyksen Irakiin.)

Asiassa on vielä yksi kiinnostava puolensa. Tasavallan presidentin puhe YK:ssa 21.9.2004 oli de facto -synninpäästö Anneli Jäätteenmäelle, joka rohkeasti ja oman poliittisen asemansa uhraten oli vastustanut Suomen liittämistä kansainvälisen oikeuden vastaiseen aseelliseen aggressioon.

Sasin kirjallisen kysymyksen mielenkiinto ei kuitenkaan tyhjenny viimeksi mainitun virkkeen sisältöön. Se seikka, joka valtamediassamme ei saanut juurikaan kiinnostusta, oli pääministerin, tällä kertaa Vanhanen-nimisen pääministerin vastaus. Vastaus on mielenkiintoinen. Tasavallan presidentti sai puheelleen post festum keskustalaisen pääministerin (Vanhanen) ’siunauksen’. Sama ’siunaus’ levittäytyi de facto myön aiemman pääministerin (Jäätteenmäki) ylle. Eräs ympyrä oli sulkeutunut. Tilanne oli kuitenkin mitä paradoksaalisin. Sosialidemokraatit olivat pakottaneet keskustalaisen Jäätteenmäen eroamaan. Todellisuudessa sosialidemokraattisen kentän ja Jäätteenmäen ajatusten välillä ei ilmeisesti ollut juurikaan ristiriitaa. Sellaista ristiriitaa ei myöskään näytä olleen Tasavallan presidentin ja Jäätteenmäen (AJ) välillä. Sen sijaan ristiriitaa oli ’sosialidemokraattisen’ P:n ja AJ:n välillä.

Ehkäpä en jatka tämän enempää. Totean vain, että julkisuudessa Siimes on kertonut hallituksen sisällä velloneista erimielisyyksistä Irak-asiassa. Yksi asia vielä: P:n toimilla näyttää olleen Kokoomuksen täydellinen luottamus. Eli kiinnostavaa on, että ’sosialidemokraattisen’ P:n ja Kokoomuksen ’salarakkaus’ paloi sellaisella liekillä, että jopa sokea Reettakin sen aisti.
*
KK 837/2004 vp -  Kimmo Sasi /kok
(http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_837_2004_p.shtml#VASTAUS)
Tasavallan presidentin velvollisuus johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa
Eduskunnan puhemiehelle

Tasavallan presidentti Tarja Halonen käytti YK:n yleiskokouksessa 21.9.2004 Suomen puheenvuoron, jossa hän esitti Suomen kantana, että ”osa (YK:n) jäsenkunnasta turvautui voimatoimiin, jotka eivät olleet kansainvälisen oikeuden mukaisia”.

Presidentin kanta poikkeaa Suomen aiemmasta, hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa vahvistetusta kannasta, jossa liittouman hyökkäystä Irakiin ilman YK:n turvallisuusneuvoston valtuutusta pidettiin valitettavana. Aiemmin Suomen virallisissa puheenvuoroissa vastaava kantaa ei ole otettu. Myös pitkän aikavälin linjauksissa presidentin puhe on merkittävä muutos. Suomi on pyrkinyt toimimaan välittäjänä ja on ollut varovainen tuomitsemaan YK:ssa merkittäviä jäsenmaita kiistanalaisissa kysymyksissä. On syytä myös todeta, että EU, Suomen ulkopolitiikan keskeinen viiteryhmä, ei ole tuominnut USA:n/liittouman toimintaa kansainvälisen oikeuden vastaisena.

Suomen perustuslain 93 §:n mukaan ”Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa”.

Säännöksen muotoilulla on korostettu sitä, että ulkoasiainvallan käyttö on valtioneuvoston myötävaikutukseen liittyvän parlamentaarisen vastuukatteen piirissä. Ulkopolitiikan johtaminen edellyttää presidentin ja valtioneuvoston kiinteää yhteistoimintaa. Laajakantoisissa asioissa edellytetään presidentin ja koko valtioneuvoston välisiä keskusteluja. Kiireellisissä asioissa yhteydenpito ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan kanssa on tarpeen. Ainakin pääministerin kanssa on pidettävä yhteyttä. Eduskunnan ulkoasiainvaliokunta toteaakin lausunnossaan (UaVL 6/1998 vp ), että ulkopoliittisista kannanotoista ja toimenpiteistä päätettäessä pääministerillä on keskeinen tosiasiallinen rooli. Olennaista on se, että tärkeät päätökset ja toimet tehdään valtioneuvoston valmistelusta. Vaikka ulkoministeri olikin presidentin matkassa YK:n yleiskokouksessa, muodostuu yhteistoiminta valtioneuvoston kanssa konsultaatioista koko hallituksen kanssa.

Lausunnossaan (PeVM 10/1998 vp ) eduskunnan perustuslakivaliokunta korosti ulkopolitiikan hoitamisen menettelytapojen uudistamista. Siksi uuden perustuslain kannalta onkin olennaisen tärkeää, että presidentin tärkeiden puheiden ja kannanottojen valmistelu tapahtuu yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. On tärkeää, että tämä on yleinen ja johdonmukainen käytäntö.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Valmisteltiinko tasavallan presidentin YK:lle pitämä puhe valtioneuvostossa eli osallistuiko ulkoasiainministeriö puheen valmisteluun, poikkesiko puhe ulkoasiainministeriön valmistelusta ja kuinka kattavasti osallistuminen tapahtui,

käsiteltiinkö presidentin puhetta valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa,

jos puhetta ei käsitelty valiokunnassa, neuvotteliko presidentti puheesta pääministerin kanssa ja saiko hän puheen sanamuodoille ja kannanotoille pääministerin hyväksynnän sekä

mitkä ovat ne yleiset menettelytavat, joilla presidentti on sidoksissa tärkeiden ulkopoliittisten puheidensa osalta valtioneuvoston yhteistoimintamyötävaikutukseen?

Helsingissä 10 päivänä marraskuuta 2004
Kimmo Sasi /kok
Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Kimmo Sasin /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 837/2004 vp:

Valmisteltiinko tasavallan presidentin YK:lle pitämä puhe valtioneuvostossa eli osallistuiko ulkoasiainministeriö puheen valmisteluun, poikkesiko puhe ulkoasiainministeriön valmistelusta ja kuinka kattavasti osallistuminen tapahtui,

käsiteltiinkö presidentin puhetta valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa,

jos puhetta ei käsitelty valiokunnassa, neuvotteliko presidentti puheesta pääministerin kanssa ja saiko hän puheen sanamuodoille ja kannanotoille pääministerin hyväksynnän sekä

mitkä ovat ne yleiset menettelytavat, joilla presidentti on sidoksissa tärkeiden ulkopoliittisten puheidensa osalta valtioneuvoston yhteistoimintamyötävaikutukseen?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Tasavallan presidentti totesi puheessaan 21.9.2004 YK:n yleiskokouksessa seuraavaa: ”Jäsenvaltiot ovat antaneet turvallisuusneuvostolle ensisijaisen vastuun kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisestä. Turvallisuusneuvoston jäsenten - etenkin sen pysyvien jäsenten - tulee osoittaa yhteistä tahtoa ja tinkiä suppeasti määritellyistä kansallisista eduista. Toisaalta muiden maiden on osoitettava tukea turvallisuusneuvoston asemalle ja sen päätöksille.

Irakin sodan alla kansainvälinen yhteisö kuitenkin epäonnistui. Keskenään ristiriitaiset kansalliset edut ohittivat yhteisen tahdon. Ei sitouduttu riittävästi toimimaan turvallisuusneuvoston päätöslauselmien mukaisesti. Osa jäsenkunnasta turvautui voimatoimiin, jotka eivät olleet kansainvälisen oikeuden mukaisia.”

Tämä kanta ei poikkea hallituksen aiemmin ottamasta kannasta. Valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta ja tasavallan presidentti käsittelivät asiaa yhteisessä kokouksessaan 7.3.2003 ja totesivat kantanaan, että ”mahdollinen sotilaallinen voimankäyttö edellyttää YK:n turvallisuusneuvoston valtuutusta, eikä voimankäyttö ilman sitä ole hyväksyttävää.” Asia oli esillä myös valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan ja tasavallan presidentin yhteisessä kokouksessa 20.3.2003 heti sodan alkamisen jälkeen. Suomen kannaksi määriteltiin, että ”Suomi pitää valitettavana, että Yhdysvallat ja sen liittolaiset ovat ryhtyneet sotilaallisiin toimiin Irakia vastaan. Voimankäyttö ilman turvallisuusneuvoston nimenomaista valtuutusta ei ole hyväksyttävää.”

Edustaja Sasi toteaa kirjallisessa kysymyksessään, että ”Presidentin kanta poikkeaa Suomen aiemmasta, hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa vahvistetusta kannasta, jossa liittouman hyökkäystä Irakiin ilman YK:n turvallisuusneuvoston valtuutusta pidettiin valitettavana.” Kannanotot ja puhe pitää lukea kokonaisina. Asiallista eroa tasavallan presidentin puheessaan ilmaisemalla kannalla ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan ja tasavallan presidentin yhteisissä kokouksissa muotoillun kannan välillä ei ole.

Suomen ulkopolitiikan johtamisesta säädetään perustuslain 93 §:n 1 momentissa. Säännöksen mukaan ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Perustuslain tarkoituksena on varmistaa tasavallan presidentin ja valtioneuvoston tiivis yhteistoiminta ulkopolitiikassa. Tasavallan presidentillä ja valtioneuvostolla on yhteistoimintavelvoite, jonka tarkoituksena on taata Suomen ulkopolitiikan johdonmukaisuus ja yhtenäisyys. Presidentin esittelyssä presidentti tekee ulkopolitiikkaa koskevat määrämuotoiset päätökset valtioneuvoston valmistelusta ja ratkaisuehdotuksesta. Yhteistoiminta voi laajakantoisissa asioissa edellyttää presidentin ja koko valtioneuvoston välisiä muita keskusteluja, mutta toistaiseksi koko valtioneuvoston kanssa käytäville keskusteluille ei ole ollut tarvetta. Käytännössä ulkopolitiikan yhteistoiminta toteutuu tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan yhteisissä kokouksissa sekä pääministerin ja ulkoasiainministerin säännöllisellä yhteydenpidolla tasavallan presidentin kanssa.

Ulkoasiainministeriö osallistui keskeisellä tavalla tasavallan presidentin yleiskokouksessa pitämän puheen valmisteluun. Ulkoasiainministeri oli presidentin mukana myös yleiskokousvaltuuskunnassa New Yorkissa ja osallistui puheen viimeistelyyn. Puhetta ei käsitelty valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa. Ministerivaliokunnan ja tasavallan presidentin yhteisissä kokouksissa käsitellään Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiallisia toimintalinjauksia ja kannanottoja, ei yksittäisiä puheita. Yleiskokouspuheesta ei käyty myöskään neuvotteluja pääministerin kanssa. Tasavallan presidentin YK:n yleiskokouksessa ilmaisema Irak-kanta oli aiemmin omaksutun linjauksen mukainen.

Sekä tasavallan presidentti että pääministeri informoivat toisiaan etukäteen merkittävistä puheenvuoroistaan saattamalla puheet ennakkoon toistensa tietoon. Hyväksyntää yksittäiselle puheelle ei tällä menettelyllä haeta.

YK:n yleiskokouksessa pidetty tasavallan presidentin puhe syntyi yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa ulkoasiainministeriön kautta. Yhteistoiminta tasavallan presidentin ja valtioneuvoston välillä toteutuu valtioneuvoston mielestä asianmukaisella tavalla.

Helsingissä 25 päivänä marraskuuta 2004
Pääministeri Matti Vanhanen
*
”Suunnattomista vaikeuksista ja vastustuksesta huolimatta uskon, että meillä kaikilla on velvollisuus taipumattomaan, horjumattomaan, hurjaan älylliseen päättäväisyyteen määritellä elämämme ja yhteiskuntiemme todellinen totuus. Se on itse asiassa kansalaispakko. Ellei poliittiseen näkemykseemme kuulu tällainen päättäväisyys, meillä ei ole toivoa säilyttää sitä, minkä olemme menettämäisillämme – ihmisen arvokkuutta.”
(Harold Pinter)
*
J.K Politiikan kiemurat ovat moninaiset. Moni tarkkailija ja etenkin moni tavallinen kansalainen katsoo perustellusti, että Anneli Jäätteenmäkeä kohdeltiin väärin. Mutta onneksi tuo väärinteko oli ’vain’ politiikkaa ja viime kädessä puoluepolitisointia. Oikeudessahan hän sai oikeutta, so. vapauttavan tuomion. Eli häntä on pidettävä syyttömänä siihen, mistä häntä syytettiin. Elämä näyttää joskus olevan oikeudenmukainen. Ne, jotka silloin voittivat, ovat kohdanneet myöhemmin vastoinkäymisiä: Lipponen, Backman, Itälä, Siimes, Kallis, Soininvaara jne jne jne. Monet monituiset saivat aika pian jättää kunnianarvoisat paikkansa. Mutta Anneli Jäätteenmäen suosio on säilynyt ja todennäköisesti vain kasvaa vastedes. Ja historia on jo nyt tehnyt oikeutta. Edes George W. Bushin ja hänen hallintonsa ylimmät suomalaiset tukijat eivät juuri enää ilkene ilmaista tukeaan. Yhä useammat suomalaiset käsittävät tänään, että Bush ja hänen hallintonsa syyllistyivät räikeisiin kansainvälisen oikeuden loukkauksiin.

Myös ne keskustalaiset, jotka eivät tukeneet omaa puheenjohtajaansa ja pääministeriään, ovat vaalirahoitusskandaalissa saaneet maistaa omaa lääkettään. Siinä määrin, että he ovat joutuneet lähes huutamaan apua. Vain yksi näyttää pysyvän pinnalla - pääministeri Vanhanen, mies, joka tultuaan valituksi puheenjohtajaksi puhui Anneli Jäätteenmäestä kauniisti, pääministeri Vanhanen, joka kansanedustaja Sasille vastatessaan antoi tukensa niin Tasavallan presidentille kuin konkludenttisesti Anneli Jäätteenmäelle.

Vielä hiukan: Eduskunnan luottamuslauseäänestyksessä Kokoomus oli paljon vartijana. Se olisi voinut kääntää peukalonsa alas Vanhasen edessä. Niin ei tapahtunut. Ei tapahtunut, koska Kokoomus rakastaa valtaa. Tulee mieleen, ettei Keskusta noussut tukemaan Anneli Jäätteenmäkeä, koska Keskustan todellinen valtaeliitti ei halunnut tukea häntä eli kenttäväen valitsemaa johtajaa. Näyttää aina valta ratkaisevan. Päätelmä: Laskiko Kokoomus nyt väärin? Suosta noussut Vanhanen näyttää entistä vahvemmalta. Vuoden 2011 eduskuntavaalien lopputulos ei ole varma. Ehkäpä se Keskusta nousee taas kerran, kun tilikirjat on tarkkaan syynätty. Mikäli kansalaisten valtaosa pikku hiljaa käsittää, että Kokoomuksen politiikka on edullista vain varakkaille ja hyvätuloisille, lienee mahdollista, että SDP:kin nousee. Se tosin vaatii SDP:ltä selkeää liputusta, liputusta tavallisen kansalaisen hyväksi ja vähäosaisen puolesta.      .
*
J.K.2. Suomessa ei juurikaan ole aitoa, pätevää tutkivaa journalismia. Pidän Pekka Ervastin (PE) tapausta tutkivan journalismin irvikuvana. Erikoista ja järjestelmälle kuvaavaa, että sellainen työ palkitaan. Outoa, ettei PE:tä kiinnostanut tutkia sitä, mitä ’P’ oli Washingtonissa todella sanonut ja luvannut. Outoa, ettei PE:tä kiinnostanut se kulissien takainen kähmintä, jolla AJ pelattiin ulos. Voisikin kuvitella, että PE oli ’lipposlainen’ tai sitten kokoomuslainen!?

Kiintoisaa, ettei PE:tä kiinnostanut se seikka, kuka oli vuotanut UM:stä salaisen muistion? Miksi Jakobsonilla (MJ) oli hallussaan tuo muistio? Hänhän oli ollut jo kauan eläkkeellä. Hän ei ollut voinut saada muistiota virkansa puolesta. Oliko hän saanut sen joltakin diplomaatilta USA:n edustustosta? Oliko hän eräänlainen USA:n agentti Suomessa? Miksi IS:n ensimmäinen AJ-kaatojuttu oli juuri haastattelu MJ:n kanssa, MJ:n, joka piti AJ:n menettelyä ’saivarteluna’? MJ oli Erkon ystävä. Erkko oli ja on USA:n ystävä (ja ilmeisesti myös Bushin ’ystävä’). MJ:n tausta tekee ymmärrettäväksi, että hän oli ’pro Bushin hallinnon hyökkäys Irakiin’. Mutta tällainen ei kiinnostanut Ervastia. Hän halusi kaataa AJ:n ja siitä hänet palkittiin suomalaisten veronmaksajien rahoilla ja ruotsalaisen mediakonserni Bonnier AB:n tuella.

Ervasti ei näytä koskaan käsittäneen, että häntä käytettiin poliittisessa pelissä marionettina Lipposen ja hänen apuriensa sekä USA:n valtaeliitin (bushilaiset), Sanoma Oy:n, IS:n, MJ:n, Erkon ja erkkolaisten toimesta. Tällaista toimittajaa ylivalta palkitsee. Ja muu media kumartaa nöyränä - mitään kyseenalaistamatta (sic!).

Mahtaako PE:llä olla sielun- ja mielenrauha tallella? Mahtaako häntä joskus yön pimeinä tunteina hävettää?

Ervastin paljastusuutisilla oli merkittävä osuus siihen, että pääministeri Jäätteenmäki jätti eroanomuksensa jo ennen juhannusta 2003. Ervasti uutisoi Ilta-Sanomissa, että Jäätteenmäki oli käyttänyt vaaliaseenaan salaiseksi luokiteltuja tietoja Paavo Lipposen ja George W. Bushin tapaamisesta Valkoisessa talossa. Pian tämän jälkeen Ervasti paljasti, että salaisia tietoja oli vuotanut presidentti Halosen neuvonantaja Manninen, jolle presidentinkanslia antoi sittemmin potkut. Ilta-Sanomista pitämällään lomalla Ervasti kirjoitti tapahtumasta kertovan kirjan Irak-gate. Heti kirjan julkaisun jälkeen 2004 Ervasti erosi Ilta-Sanomien palveluksesta ja siirtyi Suomen Kuvalehteen.

”Vuoden journalisti -palkinto on myönnetty Ilta-Sanomien politiikan toimittajalle Pekka Ervastille. Palkintolautakunta mainitsi perusteluissaan Ervastin järjestelmällisen työn, joka johti vuosikymmenen uutisjuhannukseen ja historialliseen pääministerin eroon.” ”Suuren journalistipalkinnon on perustanut ruotsalainen mediakonserni Bonnier AB.”
(http://www.mtv3.fi/uutiset/arkisto.shtml/arkistot/mediait/2004/03/209452)

”En pidä kirjojen esipuheista, en niiden lukemisesta enkä kirjoittamisesta.
Liian usein ne yrittävät antaa lukijalle neuvoja siitä, miten teksti tulisi käsittää.”
(mauno saari: haavikko-niminen mies. Otava. Keuruu 2009)

Tämän jälkeen ”mauno saari” (kirjan nimilehdellä sanat ’mauno saari’ ja ’haavikko-’ esiintyvät pienin kirjaimin) käyttää kirjasta noin viisi sivua kirjoittaakseen osiota ’Lukijalle’. (Osio on merkitty Mauno Saaren nimiin isolla M- ja isolla S-kirjaimella.) Se vaikuttaa esipuheelta, mutta ehkä se ei ole sitä? Merkillistä…

’Lukijalle’-osiossa todetaan, että kirjojen esipuheet yrittävät liian usein ”antaa lukijalle neuvoja siitä, miten teksti tulisi käsittää”.

Tämän jälkeen Mauno Saari toteaa - ’Lukijalle’-osiossa - seuraavaa: ”Nyt annan lukuohjeen:” (mauno saari: Lukijalle. haavikko-niminen mies. Otava. Keuruu 2009, s. 7).

En tiedä, onko Mauno Saari humoristi. Ehkä hänessä on jotakin piilokoomikon ’vikaa’?

No, oli miten oli, ”mauno saaren” nimiin merkitty kirja on kiinnostava. Se on kiinnostava ”mauno saaresta” ja Mauno Saaresta huolimatta. Kirja on kiinnostava Paavo Haavikon vuoksi, erikoisen miehen, miehen sui generis,
johon ”mauno saaren” nimiin kirjatun kirjan nimilehdellä viitataan ilmaisulla ”haavikko-niminen mies”.

’haavikko-nimisen miehen’ lukija saa Paavo Haavikosta paljon tietoa, tietoa miehestä, hänen töistään ja ajatuksistaan. Samanaikaisesti tai pikemminkin lomittain saa lukija tietoa myös ”mauno saaresta”, joka ilmoittaa olleensa Paavo Haavikon ystävä. Ilmoitusta ei ole syytä epäillä. ’haavikko-nimestä miehestä’ välittyy kuva Mauno Saaresta Paavo Haavikon uskollisena ja jopa ’palvovana’ ystävänä. Se on ymmärrettävää ja tietyllä tavalla liikuttavaa.

Ongelmaksi ainakin joillekin lukijoille saattaa jäädä kirjan eräänlainen epämääräisyys tai hahmottomuus, labyrinttimäisyys. Suomen Kuvalehden verkkosivuilla ’haavikko-nimisestä miehestä’-kirjasta käytetään termiä  ’elämäkerta’ (”Paavo Haavikko ja Diabolos: Ote kohutusta elämäkerrasta”; http://suomenkuvalehti.fi/jutu…makerrasta). Itse en koe kirjaa elämäkerraksi.
Mauno Saari toteaa itsekin, ettei kysymyksessä ole ”tavanmukainen elämäkerta” (m.t., s. 5).  Osuvin määrittely kirjalle löytyy sekin Mauno Saaren omasta lausumasta, jonka mukaan  olemme tekemisissä ’kertomuksen’ kanssa.  Mauno Saari kiittää kirjassa muun ohella Suomen tietokirjailijat ry:tä. Tämä on osviittana siihen, että kirjaa voisi luonnehtia ’kertomuksen kaltaiseksi tietokirjaksi’.
Toisin sanoen, yhä vielä odottaa tekijäänsä elämäkerta miehestä nimeltä Paavo Juhani HAAVIKKO (25.1.1931 - 6.10.2008), miehestä, joka jää historiaan erittäin lahjakkaana ja omaleimaisena suomalaisena ajattelijana, runoilijana, kirjailijana ja kustantajana. Haavikko julkaisi yli seitsemänkymmentä teosta. Hänen runokokoelmiaan on käännetty kahdelletoista kielelle. Haavikko palkittiin muun ohella kansainvälisellä Neustadt-palkinnolla (1984) ja taiteen akateemikon arvonimellä (1991).
*
Pekka Herlinistä on tehty mielenkiintoinen ja kattava elämäkerta (’Koneen ruhtinas: Pekka Herlinin elämä’. Otava. Keuruu 2009). Kirjan kirjoittaja John Simon on kirjan alkusanoissa todennut oivaltavasti, vaatimattomasti ja sympaattisesti muun muassa seuraavaa: ”Pekka Herlin oli liian suuri mies mahtuakseen yhteen elämäkertaan. Muita kirjoitetaan varmasti myöhemmin. Viimeinen ajatukseni tätä käsikirjoitusta luovuttaessani on, että on ollut kunnia ja etuoikeus saada kirjoittaa niistä ensimmäinen” (m.t., s. 11). John Simon lienee oikeassa: ”Muita kirjoitetaan varmasti myöhemmin.” Mutta John Simonin kirja tullaan aina muistamaan. Se on asettanut elämäkerran standardin aivan uudelle tasolle. Tuo taso on hyvinkin vaatelias.

Pekka Herlin (15.7.1932 – 4.4.2003) oli 1960-luvulta lähtien 1900-luvun merkittävimpiä suomalaisia teollisuusvaikuttajia ja Kone Oyj:n hallituksen pitkäaikainen puheenjohtaja. Pekka Herlin loi Suomeen ensimmäisen monikansallisen konsernin. Hän toimi yhtiössä hallituksen jäsenenä vuodesta 1954 lähtien isänsä Heikki H. Herlinin jälkeen, varatoimitusjohtajana vuosina 1962–1964, toimitusjohtajana 1964–1986 ja hallituksen puheenjohtajana 1987–2003. (Koneen perustaja oli Pekka Herlinin isoisä Harald Herlin.) Mutta Pekka Herlin oli paljon muutakin. No niin, John Simonin kirjasta se selviää.
*
Jäi toteamatta yksi seikka Mauno Saaren kertomuksen kaltaisesta tietokirjasta. Mauno Saari (MS) toteaa lukuohjeessaan: ”Paavo Haavikon itse kirjoittamat tekstit on osoitettu lainausmerkein tai muin tavoin mahdollisimman yksiselitteisesti ja selkeästi.”  MS jatkaa: ”Monet keskustelut olen kirjoittanut niin, että ne alkavat dialogina, mutta liukuvat Haavikon yksinpuheluiksi. Ei olisi ollut mieltä tehdä läheskään kaikista niistä kysymys-vastaus-tyyppisiä haastatteluja.” MS jatkaa: ”Näitä monologeja ei voi eikä saa siteerata Haavikon kirjoittamina, koska ne kaikki ovat minun kirjoittamiani, muistiinpanoista ja muistista, eläytyen ja inspiroituen Haavikon puheesta, (…).” (m.t., s.7)

Juuri tuossa piilee ongelma lukijan kannalta. Hän ei useinkaan voi olla varma siitä, onko kysymys todellakin Haavikon puheesta tai ajatuksesta vai onko kysymys Saaren ’suodattamasta’ tai ’tulkitsemasta’ ajatuksesta tai puheesta. Tämä on valitettavaa. koska Paavo Haavikosta kiinnostunut lukija on kiinnostunut nimenomaan Paavo Haavikon ajatuksista ja puheista.

Mutatis mutandis,  Paavo Haavikosta kirjoitetaan varmasti myöhemmin myös aito elämäkerta, ehkä useampikin. Kertomuksen kaltaisen tietokirjan saralla Mauno Saari ehti ensiksi. Ja tulos on ihan kelvollinen. (Kirjan loppuosan sairaalajaksokuvaukset ihmissuhdekamppailuineen olisi tosin voinut jättää pois. Ehkä niiden paikka ja aika olisi ollut muussa yhteydessä ja toisessa muodossa?)

Eräs seikka jää askarruttamaan. Elossa on koko joukko sellaisia Paavo Haavikon tunteneita kulttuurivaikuttajia (kirjailijoita, runoilijoita, teatterintekijöitä, kriitikoita, kustannustoimittajia, editoreja jne), jotka arvostivat Haavikkoa ja joilla todennäköisesti on hänestä paljonkin kerrottavaa. Eikö nyt olisi sosiaalista tilausta ’tribuuttikirjalle’, jossa mainitunlaiset henkilöt muistelisivat Paavo Haavikkoa? Kirjan työnimenä saattaisi olla - hieman Kennedy-klaanin kirjojen tyyliin - ’Paavo Haavikko - sellaisena kuin me hänet muistamme’. (’Kirjoitussuositus’: Jokaisen kirjoittajan tulisi kirjoittaa, miten hän oli tutustunut Haavikkoon ja miksi Haavikko oli ja on kirjoittajalle tärkeä.)

Vielä pieni detalji. Projekti tarvitsee toimittajansa. Onneksi sellainen on olemassa. Hän on erinomainen kirjoittaja - mies nimeltä Saari.
*
On kiinnostavaa miettiä, miten nuo eri alojen ’järkäleet’ kätkivät itseensä vähintään kaksi persoonaa, yhden kunnioitetun, hurmaavan, älykkään ja charmikkaan miehen, joka loistavien ominaisuuksiensa vuoksi sekä valtavan energiansa, luovan hulluutensa ja eräänlaisen neroutensa turvin kohosi tahollaan oman alansa ’huipuksi’ sekä toisen, jonkinlaisen vastakohdan, jonka karkeus ja häikäilemättömyys saattoivat syvästi loukata varsin monia kohdalle sattuvia ihmisiä. On kiinnostavaa miettiä, miten huipulla on yleensä tilaa aina vain yhdelle ja miten yhden menestys saattaa muodostua jollekin toiselle, läheisellekin, hyvinkin kohtalokkaaksi. Herlinissä ja Haavikossa on näkevinään renessanssiruhtinaan piirteitä. Huomattavan menestyksen hetkellä ovat ovella saattaneet jo väijyä suuren murhenäytelmän ainekset. Kumpaakin järkälettä näyttävät riivanneen heidän omat henkilökohtaiset daimoninsa.
*
Loppukevennykseksi (vai olisiko loppu’arvoitukseksi’) tanka :

Hitomaro

Bamburuo’oissa
autioilla vuorilla
tuuli kahisee.
Ajattelen tyttöä
joka ei ole täällä.

(Tuomas Anhava: Kuuntelen, vieras: valikoima klassillisia japanilaisia tanka-runoja. Toinen painos. Otava. Helsinki 1967)